#12. Brauereimuseum Altenburg, Altenburg, Tyskland

Altenburger Brauerei GmbH upprätthåller ett museum om ölets och bryggandets historia och regionella betydelse och om råmaterialen och ölproduktionen. Brauereimuseum Altenburg öppnades år 2002 och är beläget vid Altenburg-bryggeriet i stadsdelen Kauerndorf. Direktörsvillan från tiden för bryggeriets grundande renoverades för att inrymma muséet, som idag erbjuder besökarna på en intressant tur genom utställningsutrymmena. Förändringarna i ölproduktionen och ölets ingredienser under århundradena presenteras i en lättfattlig form i muséets utrymmen. Utställningen berättar om bryggeriets historia, om ölrecepten och naturligtvis om ölets enskilda komponenter: malt, humle, jäst och vatten.

Muséet är öppet för enskilda besökare och grupper. Grupper kan dessutom efter överenskommelse besöka det intilliggande bryggeriet. Om man vill, kan besöket kombineras med en provning av Altenburg-öl och med en liten snack. 

Det exakta ursprunget till traditionen att brygga öl i Altenburger Land är inte känt. Men år 1256 gav markgreven i Thüringen staden Altenburg rätten att brygga och servera öl inom ett definierat område runt staden. Vid tiden för hertigdömet Sachsen-Altenburg fanns det 59 bryggerier i Altenburger Land. Altenburgs första bryggeri grundades 1871 på Großen Teich. Den 31 juli 1871 beslöt sig sju medborgare i Altenburg för att skapa ett aktiebryggeri. Bryggeriet, som byggdes i Kauerndorf år 1872 var det andra bryggeriet i staden. Marken förvärvades av markägaren i Kauerndorf, Hermann Herold. Bryggandet inleddes i juli 1873, först med Braunbier, ett mörkt öl. Ett lageröl Urtyp Hell följde i oktober samma år. På grund av en ökad försäljning byggdes nya kokkärl redan två år senare. På 1880-talet togs två nya ölsorter fram, nämligen ett bayerskt och ett bömiskt öl. En ytterligare utvidgning av bryggningskapaciteten krävdes år 1904, eftersom bryggeriet då började sälja flasköl även till privatkunder.

Under 1912/1913 byggdes ett nytt brygghus. Ingenjör Theodor Ganzenmüller från Weihenstephan var ansvarig för den tekniska utformningen. Med sin produktionskapacitet på 230.000 hektoliter var brygghuset ett av de mest moderna brygghusen i Europa på den tiden.

Bryggeriet förstatligades 1948 och bildade en del av Getränkekombinat Leipzig fram till maj 1971, då det igen privatiserades. Kring år 1990 producerades 330.000 hl öl och läskedrycker årligen. På grund av den ökande försäljningen köptes under 2003 nya jäsningstankar, som ersatte de gamla jäskaren.

Bryggeriets byggnader intill museet utgör också de en betydande attraktion. Komplexet består av byggnader från Vilhelm  I:s tid och brygghuset i Art Nouveau, vilka alla är beskyddade. De ursprungliga byggnaderna från 1872 företräder en typisk historisk industriell arkitektur. Anmärkningsvärdast är ändå brygghuset från 1913 med stilistiska drag av nybarock och Art Nouveau. I brygghuset finns ännu kopparkärl, som används sedan 1913/1914.

Dessutom producerar bryggeriet fortfarande Altenburgeröl i denna historiska omgivning, men under de mest moderna tekniska och teknologiska förutsättningar. Med stor uppmärksamhet på detaljer har modern teknik integrerats i den befintliga byggnaden utan att förstöra helhetsbilden.

(Vici Ståhlström)

Altenburger Brauerei GmbH ylläpitää oluen ja oluen panemisen historiasta ja alueellisesta merkityksestä sekä oluen raaka-aineista ja valmistuksesta kertovaa museota. Brauereimuseum Altenburg avattiin vuonna 2002 ja se sijaitsee Altenburg-panimolla Kauerndorfin kaupunginosassa. Johtajan huvila panimon perustamisen ajalta kunnostettiin museota varten, joka nykyään tarjoaa kävijöille mielenkiintoisen kierroksen läpi näyttelytilojen. Muutokset oluen tuotannossa ja oluen raaka-aineista vuosisatojen aikana esitetään helppotajuisessa muodossa museon tiloissa. Näyttely kertoo panimon historiasta, olutresepteistä, ja tietenkin oluen yksittäisistä ainesosista: maltaasta, humalasta, hiivasta ja vedestä.

Museo on avoinna yksittäisille vierailijoille ja ryhmille. Ryhmät voivat lisäksi vierailla viereisessä panimossa aikaa varattuaan. Vierailuun voidaan niin halutessa yhdistää Altenburg-oluiden maistamista ja pieni välipala.

Oluen panemisen perinteen tarkka alkuhetkeä Altenburger Landissa ei ole tiedossa. Kuitenkin 1256 Thüringenin rajakreivi myönsi Altenburgin kaupungille oikeudet panna ja tarjota olutta määrätyllä alueella kaupungin ympärillä. Sachsen-Altenburgin herttuakunnan aikana Altenburger Landissa oli 59 panimoa. Altenburgin ensimmäinen panimo perustettiin vuonna 1871 Großen Teichiin. 31. päivänä heinäkuuta 1871 seitsemän Altenburgin asukasta päättivät perustaa osakepanimon. Tämä Kauerndorfiin vuonna 1872 rakennettu panimo oli kaupungin toinen panimo.  Maa hankittiin Kauerndorfin maanomistajalta, Hermann Heroldilta. Oluen paneminen alkoi heinäkuussa 1873 Braunbierilla, tummalla oluella. Lagerolut Urtyp Hell seurasi lokakuussa samana vuonna. Kasvaneen myynnin takia uusia keittokattiloita pystytettiin jo kaksi vuotta myöhemmin. 1880-luvulla kehitettiin kaksi uutta olutlaatua, baijerilainen ja böömiläinen olut. Oluenvalmistuskapasiteetin lisääminen oli tarpeen vuonna 1904, jolloin panimo alkoi myydä pullotettua olutta myös yksityisasiakkaille.

Vuonna 1912/1913 rakennettiin uusi panimorakennus. Insinööri Theodor Ganzenmüllerin  Weihenstephanista oli vastuussa sen teknisestä suunnittelusta. Tuotantokapasiteetiltaan 230.000 hehtolitrainen panimorakennus oli tuolloin yksi nykyaikaisimmista panimoista Euroopassa.

Panimo kansallistettiin vuonna 1948 ja muodosti osan Getränkekombinat Leipzigista aina toukokuuhun 1971 asti, jolloin se jälleen yksityistettiin. Vuoden 1990 paikkeilla tuotettiin 330.000 hehtolitraa olutta ja virvoitusjuomia vuosittain. Kasvavasta myynnistä johtuen käymiskellaria korvaamaan hankittiin vuonna 2003 uusia käymistankkeja.

Panimon rakennukset museon vieressä ovat nekin merkittävä nähtävyys. Kokonaisuus koostuu Vilhelm I:n aikasista rakennuksista ja Art Nouveau -panimosta, jotka kaikki ovat suojeltukohteita. Alkuperäiset, vuoden 1872 rakennukset edustavat tyypillistä historiallista teollisuusarkkitehtuuria. Huomionarvoisin on kuitenkin vuoden 1913 panimorakennus, jossa on viitteitä uusbarokkilaisuudesta ja Art Nouveausta. Panimorakennuksessa vuodesta 1913/1914 käytetyt kupariset käymisastiat ovat yhä pystyssä.

Lisäksi panimo tuottaa yhä Altenburger-olutta tässä historiallisessa ympäristössä, mutta kaikkein nykyaikaisten teknisten ja teknologisten edellytysten vallitessa. Kiinnittäen suurta huomiota yksityiskohtiin, moderni teknologia on integroitu olemassa olevaan rakennukseen kokonaiskuvaa tuhoamatta.

(Vici Ståhlström)

Altenburger Brauerei GmbH maintains a museum on the history of beer and brewing with their regional significance and on the raw materials and the production of beer. Brauereimuseum Altenburg was opened in 2002 and is located at the Altenburg Brewery in the neighbourhood of Kauerndorf. The director's villa from the founding period of the brewery was renovated in order to host the museum, which today offers visitors an interresting tour through the exhibition spaces. The changes in beer production and beer content over the centuries are presented in an easy-to-understand form in the rooms of the museum. The exibition tells about

the brewery's history, about the beer recipes, and of course about the individual components of beer: malt, hops, yeast, and water.

The museum is open for individual visitors and groups. Groups can also visit the adjacent brewery by prior appointment. This can be combined optionally with a tasting of the Altenburg beers and a small snack.

The exact origins of the tradition of brewing in Altenburger Land is not known. However, in 1256 the Margrave of Thuringia awarded the town of Altenburg the right to brew and serve beer within a defined area around the town. At the time of the Duchy of Saxony-Altenburg 59 breweries existed in Altenburger Land. Altenburg's first brewery was founded in 1871 on Großen Teich. On the 31st of July 1871 seven citizens in Altenburg decided to establish a brewing company. This brewery built in Kauerndorf in 1872 was the second brewery in the city.The land was acquired from the landowner in Kauerndorf, Hermann Herold. The brewing operation began in July 1873, first with Braunbier, brown beer. The lager beer Urtyp Hell followed in October of the same year. Due to increased sales new brewing pans were already built two years later. In the 1880's two more beers emerged, namely one Bavarian and one Bohemian beer. An additional expansion of the brewing capacity was required in 1904, as the brewery started to sell bottled beer also to private customers.

In 1912/1913 a new brewhouse was constructed. Engineer Theodor Ganzenmüller from Weihenstephan was resposible for the technical design. With its production capacity of 230.000 hectoliters, the brewhouse was one of the most modern brewing houses in Europe at the time.

The brewery was nationalised in 1948 and formed a part of Getränkekombinat Leipzig until May 1971, when it was privatised again. By the year 1990 330.000 hectoliters of beer and soft drinks were produced annually. Due to the increasing sales new fermentation tanks replacing the fermentation cellar were purchased in 2003.

The brewery buildings next to the museum are also a great attraction. The complex consisting of Wilhelminian buildings and the Art Nouveau brewhouse is under preservation order. The original building from 1872 represents a typical historical industrial architecture. Noteworthy is the brewhouse of 1913 with stylistic echoes of Neo-Baroque and Art Nouveau. In the brewhouse the copper vessels used since 1913/1914 are still standing.

Also, the brewery still produces Altenburger beer in this historical surrounding, but under the most modern technical and technological conditions. With great attention to detail, modern technology has been integrated into the existing building without destroying the overall picture.

(Vici Ståhlström)

Poäng - Pisteet - Points

☻☻☺☺☺

(Vici Ståhlström)

Adress - Osoite - Address

Brauereistraße 20
DE-04600 Altenburg
info@brauerei-altenburg.de
www.brauerei-altenburger.de

#11. Lessebo Bruk, Lessebo, Sverige

Lessebo bruk är beläget i en skogrik trakt mellan stora grunda sjöar i landskapet Småland i Sverige. Så tidigt som för 2000 år sedan började folk utnyttja skogen och de järnrika sjöarna för järnproduktion. År 1662 startade Lessebo Bruk som ett järnbruk, som utnyttjade traktens skogar, sjömalm och vattenkraft. Järnbruket var den första industriella verksamheten i regionen. Lessebo Handpappersbruk började tillverka papper år 1693. Med åren tog pappret långsamt över som brukets huvudprodukt och till slut byttes råmaterialet till pappret ut från lump till trä. Idag är Lessebo Bruk AB ett pappersbruk med full fokus på skogsbaserade produkter. Men där dess konkurrenter gav upp det tidsödande hantverket till fördel för industriell massproduktion, valde Lessebo bruk kärleken till det handgjorda pappret och fortsätter med denna gamla konst att tillverka papper. Handpappersbruket i Lessebo är idag det enda kommersiella handpappersbruket i Sverige. Den nuvarande fabrikslokalen uppfördes vid sekelskiftet 1900 på den plats, där en stångjärnssmedja tidigare legat. Handpappersbruket är öppet för besök under sommarhalvåret.
I en gedigen bruksmiljö tillverkar Lessebo Handpappersbruk en ren naturprodukt till att skriva, måla eller bara spara på. För att få en arkivbeständighet, tillverkas pappret av rena bomullsfibrer. Blandade med vatten bildar fibrerna en vällingsliknande massa. Formaren tar en av två formor (en rektangulär, med fin metallduk överspänd ram) försedd med en deckel (en löstagbar ram av trä som monterad på forman bildar ett bricklikt såll med en upphöjd kant) och doppar den i pappersmassan så, att han får upp erforderlig mängd. Formaren skakar formen och fördelar pappersmassan jämnt över hela ytan, samtidigt som större delen av vattnet rinner av genom sållet.
Formaren tar av deckeln från formen och räcker över formen åt guskaren. Guskaren, dvs. Formarens medhjälpare, rullar av det nybildade arket mot en yllefilt, varefter arket täcks med en ny filt. Ark och filtar staplas sedan växelvis till en filtpost.
Filtposten täcks med ett bräde och förs in i en skruvpress för avpressning av ytterligare vatten. Pappersarken skiljs från filtarna och läggs sedan i högar för vidarebefordran till torkmaskinen. Efter torkning sker en glättning före sortering och noggrann kontroll.
Papper från Lessebo Handpappersbruk efterfrågas både av privatpersoner och företag. Från Lessebo har det levererats papper till några av Sveriges största författare. Här tillverkar man det numera exklusiva papper, som bland andra August Strindberg skrev sina romaner på. Ett papper känt för sin skönhet och långa livslängd. Bruket tillverkar idag tre huvudtyper av handgjort papper: Bikupan, Post och Havamal. De används framför allt till brevpapper, kuvert, korrespondenskort och visitkort.
I muséet kan man också beskåda hur kuvert tillverkas för hand.

(Vici Ståhlström)

Lessebon ruukki sijaitsee metsäisellä seudulla isojen, matalien järvien välissä Smoolannin maakunnassa Ruotsissa. Jo niin varhain kuin 2000 vuotta sitten ihmiset alkoivat hyödyntää metsiä ja rautapitoisia järviä raudan valmistukseen. Vuonna 1662 Lessebon ruukki aloitti rautaruukkina, joka hyödynsi alueen metsiä, järvimalmia ja vesivoimaa. Rautaruukki oli seudun ensimmäinen teollinen hanke. Lessebon Käsipaperiruukki aloitti paperin tuotannon vuonna 1693. Vuosien kuluessa paperi otti paikkansa ruukin päätuotteena ja lopulta paperin raaka-aine vaihtui lumpusta puuhun. Tänään Lessebo Bruk Ab on täysin metsäperäisiin tuotteisiin keskittynyt paperitehdas. Mutta siinä missä kilpailijat luopuivat aikaa vievästä käsityöstä teollisen massatuotannon hyväksi, Lessebon ruukki valitsi rakkautensa käsitehtyyn paperiin ja ylläpitää tätä vanhaa paperin tekemisen taitoa. Käsipaperiruukki Lessebossa on nykyään Ruotsin ainoa kaupallinen käsipaperimylly. Nykyinen tehdasrakennus pystytettiin vuosituhannen vaihteessa 1900 paikalle, jossa aiemmin oli sijainnut kankirautapaja. Käsipaperiruukki on kesäkautena auki vierailuille.
Aidossa ruukkiympäristössä Lessebon Käsipaperiruukki valmistaa puhdasta luonnontuotetta kirjoittamista, maalaamista tai vain säilyttämistä varten. Arkistokelpoisuuden saavuttamiseksi paperi valmistetaan puhtaasta puuvillakuidusta. Sekoitettuina veteen kuidut muodostavat vellimäisen massan. Vatmanni ottaa toisen kahdesta deklellä (irroitettava puinen kehys, joka yhdessä viiran kanssa muodostaa tarjottimen mallisen, reunallisen seulan) varustetusta viirasta (suorakaiteen muotoinen, hienolla metalliverkolla varustettu kehys) ja upottaa sen paperimassaan niin, että hän saa nostettua tarvittavan määrän. Vatmanni ravistaa viiraa ja jakaen paperimassaa tasaisesti koko pinnalle samalla kun suurin osa vedestä valuu seulan läpi pois.
Vatmanni ottaa deklen viirasta ja ojentaa viiran kuutsaajalle. Kuutsaaja, eli käsipaperitekijän apulainen, pyöräyttää vastamuodostetun arkin villahuovalle, jonka jälkeen arkki peitetään uudella huovalla. Arkit ja huovat pinotaan sitten vuorotellen huopanipuksi. Huopanippu peitetään laudalla ja viedään veden poistamiseksi ruuvipuristimeen. Paperiarkit irrotetaan huovista ja kasataan sitten kuivuriin vietäviksi. Kuivauksen jälkeen tapahtuu silotus ennen lajittelua ja huolellista tarkistusta.
Lessebon Käsipaperiruukin paperia kysyvät sekä yksityishenkilöt että yritykset. Lessebosta on toimitettu paperia muutamalle Ruotsin suurimmista kirjailijoista. Täällä valmistetaan nykyään yksilöllistä paperia, jolle esimerkiksi August Strindberg kirjoitti kirjansa. Kauneudestaan ja pitkästä eliniästään tunnettua paperia. Ruukki valmistaa tänään kolmea päätyyppiä käsin tehtyä paperia: Bikupan, Post och Havamal. Näitä käytetään pääasiassa kirjepaperina, kirjekuoriin, kirjeenvaihtokortteihin ja käyntikortteihin.
Museossa voidaan myös seurata käsin tehdyn kirjekuoren valmistusta.

(Vici Ståhlström)

Lessebo Mill is located in a densely forested area right between large shallow lakes in the region of Småland in Sweden. As early as 2000 years ago people utilised the forest and the iron rich lakes to produce iron. In 1662 Lessebo Mill started as an iron mill utilizing local wood, lake iron and hydropower. The iron mill was the first industrial operation in the region. Lessebo Handpaper Mill started manufacturing paper back in 1693. Slowly during the years, paper took over as the main product, and eventually the raw material of the paper changed from rags to wood. Today Lessebo Bruk AB is a paper mill with complete focus on forest based products. But whereas its competitors gave up the time consuming handicraft in favour of industrial mass production, Lessebo Bruk chose its love for handmade paper and continues with this old craft of paper production. The handpaper mill at Lessebo is today the only commercial handpaper mill in Sweden. The current mill was erected around 1900 where a bar iron forge had been located. The handpaper mill can be visited during the summer months.
In a true mill environment Lessebo handpaper mill is manufacturing a pure and natural product you can write on, paint on or just look at. In order to obtain archival permanence, the paper i produced from pure cotton fibres. Mixed with water the fibres forms a porridge-like pulp-solution. The vatman takes one of two moulds (an oblong rectangular wire sieve mounted on a wood frame), fitted the deckle (a removable wooden rim which is fitted on to the mould to make it into a tray-like sieve with a raised edge), and then dips it into the pulp-solution so that he can get the required amount of it on the mould. The vatman shakes the mould and disperes the pulp evently over the whole surface while most of the water drains through the sieve.
The vatman removes the deckle from the mould and hands the mould to the coucher. The coucher, i.e. the vatman's assistnant, rolls the newly-made piece of paper onto a piece of felt, after which the sheet of paper i covered with a new piece of felt. In turn, sheets of paper and pieces of felt are stacked up to make up a pile of wet paper and felt, known as the felt post. The post is covered with a plank and placed in a screw press in order to press out more water. The sheets of paper are separated from the pieces of felt and are piled before they are taken to the dryer. After drying the paper is smoothen out prior to sorting and careful control.
The demand for Lessebo handmade paper comes from both private persons and companies. Paper from Lessebo has been delivered to many of Sweden's most famous writers. Here the nowadays exclusive paper is produced that among others August Strindberg wrote his novels on. A paper known for its beauty and long lifespan. Today the mill produces three main types of handmade paper: Bikupan, Post, and Havamal. These are used mainly as letter paper, envelopes, cards for correspondance, and visit cards.
In the museum you can also see how envelopes are made by hand.

 (Vici Ståhlström)

Poäng - Pisteet - Points

☻☻☻☻☻

(Vici Ståhlström)

Adress - Osoite - Address

SE-360 50 Lessebo

Sverige

www.lessebobruk.se/en/paper/handpaper-mill/lessebo-handpappersbruk/