#29. Museu del Suro, Palafrugell, Spanien

Palafrugell-distriktet på den katalanska kusten i Costa Brava var känt för sin korktillverkning redan på 1700- och 1800-talen. Denna industri har sysselsatt ett stort antal katalaner genom historien. År 1900 beslöt Joan Miguel Avella och Henry Wischmeyer Vincke att starta upp en egen korkfabrik. De fick nästa år sällskap av Paul Meyer. Företagets framgångsrika strategi utvecklades baserat på följande tre linjer: att öppna nya marknader, att producera maskinellt och att öka produktsortimentet.

Miguel, Vincke & Meyer köpte ett hus i centrum av Palafrugell och byggde sin första industrianläggning, som senare utökades (1907) eftersom företagets utveckling var mycket snabb. År 1905 hade fabriken sysselsatt 500 personer och två år senare var antalet 1000. Produktionen blev en miljon korkar per dag.

Efter Meyers död 1910 blev företaget känt som Miguel & Vincke. Första världskrigets inbrott (1914) hade negativa konsekvenser för korkindustrin i allmänhet och i synnerhet för Miguel & Vincke. Efter vissa ändringar i ägarstrukturen var företaget en filial till det amerikanska företaget Armstrong sedan januari 1930. Stängningen av fabriken i Palafrugell på 1970-talet ledde till svår arbetslöshet i regionen.

Korkmuséet i Palafrugell grundades 1972. Med åren har museet flyttas från en plats till en annan för att till slut under 2012 hamna i Armstrongs gamla fabrik. Beläget i renoverade byggnader i den gamla korkfabriken och med en yta på 3400 m², är muséet världens största inom sitt område. Planer finns för att förstora utställningsområdet ytterligare.

Museet är avsett enbart för att bevara, studera och sprida korkens natur- och kulturarv. Korkproduktionen låter inte som en stor sak, men muséet visar hur viktig industri den har varit under de senaste 200 åren. Besökare introduceras till korkek - källan till kork - och visas hur korken erhålls och används. Här visas produktionsprocessen av korkar inklusive de verktyg, som har använts för den hantverksmässiga tillverkningen, och även de första maskinerna. Det finns också fascinerande stora gamla fotografier av denna i tiderna arbetsintensiva industri. De utställda föremålen i den permanenta utställningen förklaras på engelska och andra språk.

I vad som i tiden var Spaniens största korkfabrik och en av de mest betydande i världen, finns det nu också en liten butik, som säljer en rad olika gåvor och litteratur.

 (Yngve Malmén)

Palafrugellin alue Katalonian Costa Brava -rannikolla tunnettiin korkinvalmistuksestaan jo 1700- ja 1800-luvuilla. Tämä teollisuus on kautta historiansa työllistänyt suuren määrän katalonialaisia. Vuonna 1900 Joan Miguel Avella ja Henry Wischmeyer Vincke päättivät käynnistää oman korkkitehtaansa. Heihin liittyi seuraavana vuonna Paul Meyer. Yhtiön menestyksekäs strategia kehitettiin perustuen kolmelle linjalle: uusien markkinoiden avaamiselle, koneistukselle ja tuotevalikoiman lisäämiselle.

Miguel, Vincke & Meyer osti talon Palafrugellin keskustasta ja rakensi ensimmäisen teollisuuslaitoksensa, joka myöhemmin laajeni (1907) yrityksen kehityksen ollessa erittäin nopeaa. Vuonna 1905 tehdas oli työllistänyt 500 henkilöä ja kaksi vuotta myöhemmin määrä oli 1000. Tuotanto oli miljoona korkkia päivässä.

Meyerin kuoltua vuonna 1910 yhtiö tunnettiin nimellä Miguel & Vincke. Ensimmäisen maailmansodan alkaminen (1914) toi kielteisiä seurauksia korkkitoimialalle yleiseensä ja erityisesti Miguel & Vinckelle. Joidenkin omistajavaihdosten jälkeen yhtiö oli amerikkalaisen Armstrong-yhtiön osa tammikuusta 1930 lähtien. Tehtaan sulkeminen Palafrugellissa vuonna 1970 johti vakavaan työttömyyteen alueella.

Palafrugellin korkkimuseo on perustettu vuonna 1972. Vuosien saatossa museo on siirtynyt paikasta toiseen, päätyen lopulta vuonna 2012 Armstrongin vanhaan tehtaaseen. Kunnostetuissa rakennuksissa vanhassa korkkitehtaassa museolla on pinta-alaa 3400 m² ja se on täten maailman suurin alallaan. Näyttelyn suurentamiseksi entisestään on jo suunnitelmia olemassa.

Museo on omistettu yksinomaan korkin luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiselle, tutkimukselle ja levittämiselle. Korkkituotanto ei kuulosta isolta jutulta, mutta museo osoittaa, miten tärkeä ala tämä on ollut yli 200 vuoden ajan. Vierailijat tutustuvat korkkitammeen - korkkilähteeseen - ja heille osoitetaan kuinka korkkia on saatu ja käytetty. Täällä näytetään korkkien tuotantoprosessi sekä käytettävät työkalut tuotteita käsityönä valmistettaessa ja myös ensimmäiset koneet. On myös kiehtovia suuria vanhoja valokuvia siitä, miten työvoimavaltainen teollisuus tämä aiemmin oli. Perusnäyttelyn esineet on selitetty englanniksi ja muilla kielillä.

Paikassa, jossa aikanaan oli Espanjan suurin korkkitehdas ja eräs maailman tärkeimmistä, on nyt myös pieni myymälä erilaisia lahjoja ja kirjallisuutta varten.

(Yngve Malmén)

The Palafrugell district on the Catalan coast in Costa Brava was reputed for its cork manufacturing already in the 18th and 19th centuries. This industry has employed a large number of Catalan people throughout history. In 1900 Joan Miguel Avella and Henry Wischmeyer Vincke decided to start up a cork factory of their own. They were joined the next year by Paul Meyer. The company’s successful strategy was developed based on the following three lines: the opening of new markets, machining operations and adding new products.

Miguel, Vincke & Meyer bought a house in the centre of Palafrugell and built their first industrial plant, which later expanded (1907) as the development of the company was very fast. In 1905 the factory had 500 people employed, and two years later the number was 1,000. The production became a million cork stoppers per day.

After Meyer's death in 1910, the company became known as Miguel & Vincke. The beginning of the First World War (1914) had negative consequences for the cork industry in general and in particular for Miguel & Vincke. After some changes in the ownership, the company was a branch of the American company Armstrong since January 1930. The closing of the factory in Palafrugell in the 1970s led to severe unemployment in the region.

The Cork Museum in Palafrugell was founded in 1972. Over time the museum moved from one place to another, finally in 2012 winding up in Armstrong’s old factory. Located in the renovated buildings of the old cork factory and with an area of 3,400 m², the museum is the world's largest in its field. Plans are in place to enlarge the exhibition area even further.

The museum is dedicated exclusively to the preservation, study and dissemination of the natural and cultural heritage of cork. Cork production doesn't sound like a big deal, but the museum shows just how an important industry this has been over the last 200 years. Visitors are introduced to the cork oak – the source of cork – and shown how the cork is obtained and used. Shown is the production process of cork stoppers including the tools used for the handcrafted manufacture and also the first machines. There are also fascinating large old photographs of the labour intensive industry this used to be. The exhibits of the permanent exhibition are explained in English and other languages.

In what to used to be the largest cork factory in Spain and one of the most important ones in the world, there is now also a small shop selling a range of gifts and literature.

(Yngve Malmén)

Poäng - Pisteet - Points

☻☻☻☺☺

(Yngve Malmén)

Adress - Osoite - Address

Museu del Suro de Palafrugell

Placeta del Museu

17200 Palafrugell

Spanien

www.museudelsuro.cat

#28. Museu del Tabac, Sant Julia de Loria, Andorra

Andorra är ett traditionellt jordbruksland, där man odlar potatis och tobak. Tobaksodlingen går tillbaka till 1700-talet. Fram till 1890 såldes den enda typ av tobak, som odlades i Andorra, lös. Huvudprodukten var snus. Nya frön infördes i början av 20-talet, vilket ledde till en förändring i odlingen och behandlingen av tobaken. Idag har Andorra en modern högteknologisk process för odling och tillverkning av tobak.

Familjen Reigs engagemang i tobaksindustrin går tillbaka till 1880, då Rafael Reig Sans öppnade en liten verkstad i Sant Julia de Loria. År 1909, uppförde hans son Julià Reig Roqueta byggnaden, som nu kallas den gamla Reig-fabriken. Många av byns män och kvinnor arbetade i byggnaden under den första halvan av 20-talet med att, för hand, tillverka lös tobak, cigaretter, caliqueños (handgjorda cigarrer) och andra tobaksprodukter. År 1957 kunde fabriken inte längre hålla jämna steg med den ökade efterfrågan och den stängde sina dörrar, då en större, modernare fabrik öppnades i närheten.

Den gamla Reig-fabriken, som var i bruk då odling och tillverkning av tobak var grundläggande för Andorras ekonomi, har renoverats för att inhysa Museu del Tabac eller Tobaksmuséet. Det skapades för att bevara och sprida kunskap om tobak i Andorra på 1900-talet. Tobaksmuseet belyser och förklarar produktionsprocessen och de mänskliga relationerna i ett lantligt bergssamhälle, där odling av tobak och tillverkning av tobaksprodukter var grundläggande för livet i Andorras byar.

Ett multimediasystem leder besökaren genom hela turen och förklarar de olika arbetsprocesserna, som härrör sig till fabriken: hur produkterna tillverkades och kommersialiserades. Två röster beskriver de olika delarna av utställningen. Rösterna av en man och en kvinna minns 1930- och 40-talet och hjälper besökarna att förstå både logiken i de tidiga tobaksfabrikerna och den tekniska förändring och modernisering, som sedan har skett. Man kommer också att ha tillgång till de verktyg, apparater, möbler och aromer, som användes inom tobaksindustrin under den första halvan av 1900-talet.

Tobaksmuseet består av fyra utrymmen, vilka fördelas enligt följande :

• Från fälten till fabriken. Framställning av bladen.

• Omvandling av bladen. Administration och arbete på fabriken.

• Tillverkning. Produkter.

• Tobaksfrågan.

Öppnandet av Tobaksmuseet har inneburit att man har skapat ett utrymme, där landets historiska minne bevaras, vid sidan av en dokumentations- och referenscentrum för den som vill veta allt om tobak från fälten, till torkställningarna, till fabriken, till affären såväl som dess relation till Andorras samhälle och historia. Slutligen blandas den lokala diskursen i tobaksfrågan i Andorra med tobakens historia och kultur i världen i stort 

Turen på katalanska, spanska, franska eller engelska varar ca 1 timme.

(Yngve Malmén)

Andorra on perinteinen maatalousmaa, jossa kasvatetaan perunoita ja tupakkaa. Tupakanviljely juontaa juurensa 1700-luvulle. Vuoteen 1890 asti ainoa Andorrassa viljelty tupakkaa myytiin irtotupakkana. Päätuote oli nuuska. Uusia siemeniä otettiin käyttöön 1900-luvun alussa, tuoden muutoksen tupakan viljelyyn ja käsittelyyn. Tänään Andorralla on moderneja, korkean teknologian prosesseja tupakan viljelyyn ja valmistukseen.

Reigin perheen osallistuminen tupakkateollisuuteen alkoi vuonna 1880, kun Rafael Reig Sans avasi pienen työpajan Sant Julia de Lòriassa. Vuonna 1909 hänen poikansa Julia Reig Roqueta pystytti rakennuksen, joka nyt tunnetaan vanhana Reig-tehtaana. Monet kylän miehet ja naiset työskentelivät rakennuksessa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla valmistaen käsin irtotupakkaa, savukkeita, caliqueñoksia (käsin tehtyjä sikareita) ja muita tupakkatuotteita. Vuonna 1957 tehdas ei enää pysynyt kysynnän kasvun mukana ja se sulki ovensa, kun suurempi, moderni tehdas avattiin lähistöllä.

Vanha Reig-tehdas, joka oli toiminnassa tupakanviljelyn ja valmistuksen ollessa olennaisia Andorran taloudelle, on kunnostettu Museu del Tabacia eli tupakkamuseota varten. Se luotiin tallentamaan levittämään tietoa tupakasta Andorrassa 1900-luvulla. Tupakkamuseo havainnollistaa ja selittää tuotantoprosessin ja ihmissuhteet maaseutumaisessa vuoristoyhteiskunnassa, jossa tupakan viljelyllä ja tupakkatuotteiden valmistuksella oli keskeinen merkitys Andorran kylien elämälle.

Multimediajärjestelmä ohjaa vierailijoita koko kierroksen ajan ja selittää tähän tehtaaseen liittyvät eri työprosessit: miten tuotteet on valmistettu ja kaupallistettu. Kaksi ääntä kuvaa näyttelyn eri osia. Mies- ja naisääni muistelevat 1930- ja 40-lukuja ja auttavat kävijöitä ymmärtämään sekä varhaisten tupakkatehtaiden logiikan että sen jälkeen tapahtuneet tekniset muutokset ja modernisoinnit. Pääsee myös tutustumaan työkaluihin, laitteisiin, huonekaluihin ja aromeihin, joita käytettiin tupakkateollisuuden 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Tupakkamuseo käsittää neljä tilaa, jotka jakautuvat seuraavasti :

• Pelloilta tehtaalle. Lehtien käsittely.

• Lehtien muokkaaminen. Hallinto ja työ tehtaalla.

• Valmistus. Tuotteet.

• Tupakkakysymys.

Tupakkamuseon avaaminen on merkinnyt tilan luomista, jossa maan historiallinen muisti säilyy, ollen samalla dokumentti- ja referenssikeskus niille, jotka haluavat tietää kaiken tupakasta pelloilta, kuivaustelineisiin, tehtaaseen, kauppoihin sekä sen suhteesta Andorran viimeaikaiseen yhteiskuntaan ja historiaan. Lopuksi paikallinen diskurssi tupakkakysymyksestä Andorrassa sekoittuu tupakan historiaan ja kulttuuriin maailmassa yleensä.

Kierros katalaaniksi, espanjaksi, ranskaksi tai englanniksi kestää noin tunnin.

(Vici Ståhlström)

Andorra is a traditional agricultural country producing potatoes and tobacco. Tobacco-growing goes back to the 18th century. Until 1890 the only kind of tobacco grown in Andorra was sold loose. Snuff was the major product. New seeds were introduced at the beginning of the 20th century, which brought about a change in the growing and treatment of tobacco. Today Andorra has modern high-technology processing for the growth and manufacture of tobacco.

The Reig family's involvement in the tobacco industry dates back to 1880, when Rafael Reig Sans opened a small workshop in Sant Julià de Lòria. In 1909, his son Julià Reig Roqueta erected the building now known as the old Reig factory. Many village men and women worked in the building during the first half of the 20th century, making, by hand, loose tobacco, cigarettes, caliqueños (handcrafted cigars) and other tobacco products. By 1957 the factory was no longer able to keep up with the increased demand and it closed its doors, when a larger, more modern factory was opened next door. 

The old Reig factory, which worked when tobacco growing and manufacture were fundamental for the Andorran economy, has been refurbished to house the Museu del Tabac or Tobacco Museum. It was created to recover and disseminate the knowledge of tobacco in Andorra in the 20th century.  The Tobacco Museum illustrates and explains the production process and the human relations in a rural mountain society, where the cultivation of tobacco and the manufacture of tobacco products were basic to the life of the Andorran villages. 

A multimedia system accompanies the visitor throughout the tour and explains the different work processes related to this plant: how the products were manufactured and commercialised. Two voices describe the various displays. The voices of a man and a woman recall the nineteen-thirties and forties, and help visitors to understand both the logic of the early tobacco factories and the technical changes and modernisation that have occurred since. You will also have access to the tools, devices, furniture and aromas that were used in the tobacco industry during the first half of the 20th century.

The Tobacco Museum comprises four spaces that are distributed as follows:

• From the fields to the factory. Preparation of the leaves.

• Conversion of the leaves. Administration and work at the factory.

• Manufacture. Products.

• The tobacco issue.

The opening of the Tobacco Museum ¬has meant the creation of a space, in which the country's historical memory is preserved, alongside a documentary and reference centre for those who want to know everything about tobacco from the fields, to the drying-racks, to the factory, to the shops as well as its relation with recent Andorran society and history. Lastly the local discourse of the tobacco issue in Andorra blends with the history and culture of tobacco in the world at large.

The tour in Catalan, Spanish, French or English lasts approximately 1 hour. 

(Yngve Malmén)

Poäng - Pisteet - Points

☻☻☻☻☺

(Vici Ståhlström)

Adress - Osoite - Address

Museu del Tabac

C/ Doctor Palau, 17

AD600 Sant Julià de Lòria

Principat d'Andorra

www.museudeltabac.com