#32. Brede værk, Kongens Lyngby, Danmark

Längs kvarnströmmen Mølleåen i Danmark har det funnits vattenkvarnar sedan medeltiden. Med tiden har de bidragit till att bearbeta koppar, spannmål, krut osv. Den ursprungliga kvarnen i Brede byggdes 1370. År 1668 övergavs mjölkvarnen och krutbruket vid Brede værk och ett hammarverk byggdes för att producera koppar och mässingsprodukter. Kopparfabriken fortsatte att vara i drift till 1855. Från 1832 tills den lades ner 1956 producerade Brede værk textilier.

Idag ger den historiska industrianläggningen Brede værk ett intryck av en tätt sammansvetsad fabriksgemenskap med produktionsbyggnader, arbetstagar- och mästerhantverkarhem, fabriksägarens lantställe, en park osv.

Sedan 1960-talet finns Brede værks industrimuseum i Danmarks största skyddade industriområde. Brede værks läge i Mølleådalen och den gamla textilfabriken utgör bästa möjliga miljö för att visa dansk industris utveckling. Brede værk museet öppnades i förnyat skick i maj 2009 med nya utställningar och möjligheter för virtuella erfarenheter med hjälp av ny teknik. Inhyst i detta välbevarade industriområde, utgår denna utpost av Danmarks Nationalmuseum från en samling av över 1500 föremål, allt från maskindelar till pigornas adressböcker. Historien berättas i tre byggnader som använder sig av ljud, audio-visuell framställning, riktiga arbetsmaskiner och interaktiva spel för att utbilda besökare om industrialiseringen av Danmark − dåtid, nutid och framtid. Särskilt presenterar utställningen alla aspekter av en dansk textilfabrik, från ägaren till arbetarna, maskinerna och produktionen. Speciellt på den del av utställningen som heter Fabriken kan man uppleva det främsta kvinnliga jobbet på 1800-talet, dvs. textilfabriken med sina stora maskiner och sin textilfärgning.

 (Yngve Malmén)

Tanskassa Mølleåen myllyvirtaa pitkin on ollut vesimyllyjä keskiajalta lähtien. Ajan saatossa ne ovat auttaneet kuparin, viljan, ruudin jne. valmistamissa. Bredessä alkuperäinen mylly rakennettiin vuonna 1370. Vuonna 1668 Brede værkin mylly ja ruutiruukki hylättiin ja vasaramylly rakennettiin tuottamaan kupari- ja messinkituotteita. Kuparitehtaan toiminta jatkui aina vuoteen 1855. Vuodesta 1832 ja siihen asti kun se suljettiin vuonna 1956, Brede værkissä tuotettiin tekstiilejä.

Tänään Brede værkin historiallinen teollisuuslaitos antaa vaikutelman kiinteästä tehdasyhteisöstä tuotantorakennuksineen, työntekijöiden ja mestarikäsityöläisten asuntoineen, tehtaan omistajan maaseutukoteineen, puistoineen jne.

1960-luvulta lähtien Brede værkin teollisuusmuseo sijaitsee tässä Tanskan suurimmassa suojatussa teollisuuskompleksissa. Brede værkin sijainti Mølleådalen-nimisessä jokilaaksossa ja vanha kutomo antaa parhaat mahdolliset puitteet esitellä Tanskan teollisuuden kehitystä. Brede værkin museo avattiin uudistettuna toukokuussa 2009 uusine näyttelyineen ja uuden teknologian suomine tilaisuuksineen luoda virtuaalisia kokemuksia. Sijoittuneena tähän täydellisenä säilytettyyn teollisuusalueeseen tämä Tanskan Kansallismuseon etuvartio ammentaa yli 1500 esineen kokoelmasta, aina koneen osista kotiapulaisten osoitekirjoihin. Tarina kerrotaan kolmessa rakennuksessa hyödyntämällä ääntä, audiovisuaalista esittelytapaa, oikeita työkoneita ja interaktiivisia pelejä kouluttaen kävijöitä Tanska teollistumiseen − menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Erityisesti näyttely esittelee kaikkia yhden Tanskan tekstiilitehtaan näkökohtia omistajasta työntekijöihin, koneisiin ja tuotantoon. Varsinkin näyttelyn osassa nimeltään Tehdas voi kokea merkittävintä naistentyötä 1800-luvulla, joka oli tekstiilitehdas isoine koneineen ja värjäämöineen.

(Yngve Malmén)

Along the millstream Mølleåen in Denmark there have been watermills since the Middle Ages. Over time they have helped to process copper, grain, gunpowder etc. The original mill at Brede was built in 1370. In 1668 the flour mill and gunpowder mill at Brede Works were abandoned and a hammer was constructed to produce copper and brass products. The copper plant continued to operate until in 1855. From 1832 until it was closed down in 1956 textiles were produced at Brede Works.

Today the historic industrial plant Brede Works gives an impression of a tightly-knit factory community with production buildings, workers' and master-craftsmen's homes, the factory-owner's country home, a park etc.

Since the 1960s, the industrial museum of Brede Works is located in Denmark’s largest protected industrial complex. Brede Work’s location in the river valley known as Mølleådalen and the old textile factory give the best possible setting to display the development of Danish industry. Brede Works museum reopened in May 2009 with new exhibits and opportunities for virtual experiences using the new technology. Installed in this perfectly preserved industrial site, this outpost of the Danish National Museum draws from a collection of over 1.500 objects, as varied as machine parts to maids’ address books. The story is told over three buildings making use of sound, audio-visuals, real working machinery, and interactive games to educate visitors on the industrialisation of Denmark − past, present and future.  In particular, the exhibition presents all the aspects of a Danish textiles factory from the owner to the workers, the machinery, and production. Especially at the part of the exhibition called Factory you can experience the greatest female job of the 1800s,which was the cloth mill with big machines and dyeing.

(Yngve Malmén)

Poäng - Pisteet - Points

☻☻☻☺☺

(Yngve Malmén)

Adress - Osoite - Address

Brede Værk

I. C. Modewegs Vej 1

2800 Kongens Lyngby

www.bredevaerk.natmus.dk

#31. Oberharzer Bergwerksmuseum, Clausthal-Zellerfeld, Tyskland

Övre Harz var en gång ett av de viktigaste gruvområdena i Tyskland. Den huvudsakliga inkomstkällan var silver. Från 1500-talet till mitten av 1800-talet hade ca 40-50% av hela den tyska silverproduktionen sitt ursprung i Övre Harz. Andra stora produkter från området var koppar, bly, järn och zink. 

I Övre Harz dominerade malmåderutvinningen (Gangerzbergbau). Brytningen följde nästan de lodrätt nedåt gående malmgångarna eller -ådrorna (Erzgängen). I sina glansdagar var gruvorna i Övre Harz bland de djupaste i världen. Till exempel så tidigt som ca 1700 var schakten redan över 300 meter djupa och omkring 1830 uppnåddes ett djup av 600 meter, vilket ansågs vara anmärkningsvärt på den tiden, eftersom det var under havsytan. 

En omfattande översikt av denna viktiga gruvhistoria kan hittas i Övre Harz’ gruvmuseum (Oberharzer Bergwerksmuseum) i Clausthal-Zellerfeld i Harz-bergen i centrala Tyskland. Det är ett av de äldsta tekniska muséerna i Tyskland och koncentrerar sig på historia över och presentation av gruvdriften i Övre Harz från medeltiden till slutet av 1800-talet. 

Historien om gruvmuseet började 1884, då Berghauptmann Adolf Achenbach i ett direktiv uppmanade gruvarbetarna att samla in artefakter, särskilt nedlagda verktyg från den historiska gruvdriften, för att få ihop en samling för ett museum. År 1892 ägde det officiella grundandet av museet rum i distriktet Zellerfeld. 

Efter att de tidigare självständiga städerna Zellerfeld och Clausthal gick samman till "tvillingstaden" Clausthal-Zellerfeld år 1926, blev stadshuset i Zellerfeld fritt. Under åren som följde användes den fria tomtmarken till att bygga en demonstrationsgruva. Utställningarna i huvudbyggnaden, utomhusanläggningarna och speciellt rundturen i den ca 250 m långa tunneln i gruvkopian lämnar ett bestående intryck. Tysklands sista kvarvarande hästvinda, det enda anrikningsverket med ett stampverk och ett uppfordringsverk byggt 1787 är andra imponerande monument över gruvdriftens historia.

Huvudbyggnaden med sina 30 utställningslokaler rymmer en samling av gruv- och kulturföremål bland vilka det finns ett antal kända modeller, en omfattande samling av mineraler och mynt, samt en speciell utställning av gruvlampor. En visning av gruvverktyg och bruksföremål kompletterar bilden av en befolkning vars enda källa till försörjning i århundraden utgjordes av gruvdriften.

(Vici Ståhlström)

Ylä-Harz oli aikoinaan eräs Saksan tärkeimmistä kaivosalueista. Hopea oli pääasiallinen tulonlähde. 1500-luvusta alkaen aina 1800-luvun puoleen väliin asti noin 40-50% koko Saksan hopeatuotannosta oli peräisin Ylä-Harzista. Alueen muita merkittäviä tuotteita olivat kupari, lyijy, rauta ja sinkki. 

Ylä-Harzissa vallitsi malmisuoniin perustuva kaivostoiminta (Gangerzbergbau). Louhinta seurasi lähes pystysuoraan alaspäin meneviä malmiesiintymiä eli suonia (Erzgängen). Kukoistuskaudellaan Ylä-Harzin kaivokset olivat maailman syvimpiä. Esimerkiksi niin varhain kuin vuoden 1700 paikkeilla kuilut olivat jo yli 300 m syviä, ja noin 1830 saavutettiin 600 metrin syvyys, jota siihen aikaan pidettiin merkittävänä, koska se oli merenpinnan alapuolella. 

Kattavaan katsaukseen tähän tärkeään kaivostoiminnan historiaan voi tutustua Ylä-Harzin kaivosmuseossa (Oberharzer Bergwerksmuseum) Clausthal-Zellerfeldissä Keski-Saksan Harz-vuoristossa. Se on eräs vanhimmista teknologiamuseoista Saksassa ja keskittyy Ylä-Harzin kaivostoiminnan historiaan ja sen esittämiseen keskiajalta 1800-luvun loppuun. 

Kaivosmuseon historia alkoi vuonna 1884, jolloin Berghauptmann Adolf Achenbach kehotti direktiivisissä kaivostyöläisiä tuomaan esineistöä, erityisesti käytöstä poistettuja historialliseen kaivostoimintaan liittyviä työkaluja, kokoelman aikaansaamiseksi museota varten. Vuonna 1892 tapahtui museon virallinen perustaminen Zellerfeld-alueella. 

Aiemmin itsenäisten kaupunkien Zellerfeldin ja Clausthalin sulautuessa ”kaksoiskaupungiksi” Clausthal-Zellerfeldiksi vuonna 1926, Zellerfeldin kaupungintalo vapautui. Seuraavina vuosina vapaana ollut tonttimaa käytettiin esittelykaivoksen rakentamiseen. Näyttelyt päärakennuksessa, ulkotilat ja erityisesti kierros noin 250 m pitkässä kaivostunnelin kopiossa tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Saksan viimeisin hevosvintturi, ainoa tamppimyllyllä varustettu rikastuslaitos ja vuonna 1787 rakennettu nostolaitos ovat muita kaivoshistorian vaikuttavia muistomerkkejä. 

Päärakennus, jossa on 30 näyttelytilaa, pitää sisällään kaivos- ja kulttuuriesineiden kokoelman, sisältäen useita tunnettuja malleja, laajan kokoelman mineraaleja ja kolikoita sekä erityisen kaivoslamppujen näyttelyn. Kaivostyökalujen ja päivittäiseen käyttöön tarkoitettujen esineiden näyttely täydentää kuvaa väestöstä, jonka ainoa toimeentulon lähde vuosisatojen ajan oli kaivostoiminta.

(Vici Ståhlström)

The Upper Harz was once one of the most important mining regions in Germany. The main source of income was silver. From the 16th to the middle of the 19th centuries about 40–50% of the entire German silver production originated in the Upper Harz. Other major products from the area were copper, lead, iron and zinc.

In the Upper Harz, vein mining (Gangerzbergbau) predominated. Excavation followed the almost vertically standing lodes or veins (Erzgängen) downwards. In their heyday the Upper Harz Mines were among the deepest in the world. For example, as early as 1700 or so shafts were already exceeding depths of 300 metres and, around 1830, a depth of 600 metres was achieved – which was considered significant at that time because it was below sea level.

A comprehensive overview of this important mining history can be discovered in the Upper Harz Mining Museum (Oberharzer Bergwerksmuseum) in Clausthal-Zellerfeld in the Harz mountains of central Germany. It is one of the oldest technological museums in Germany and concentrates on the history and presentation of mining in the Upper Harz from the Middle Ages to the end of the 19th century.

The history of the mining museum began in 1884, when the Berghauptmann Adolf Achenbach called upon the miners in a directive to bring in artefacts, especially disused tools associated with historical mining, to put together a collection to start a museum. In 1892 the official foundation of the museum took place in the district of Zellerfeld.

After the previously independent towns of Zellerfeld and Clausthal merged into the 'double-town' of Clausthal-Zellerfeld in 1926, the town hall in Zellerfeld became free. In the years that followed the open land was used to build a demonstration mine. The exhibitions in the main building, the outdoor facilities and especially the tour of the approximately 250 m long tunnel of the replica mine leave a lasting impression. Germany’s last remaining horse capstan, the only ore dressing plant with a stamp mill, and the shaft house built in 1787 are other impressive monuments of the history of mining.

The main building with its 30 showrooms houses a collection of mining and cultural artefacts among which there are a number of famous models, an extensive collection of minerals and coins and a special exhibition of pit lamps. A display of mining tools and objects of everyday use add to the picture of a population whose sole source of subsistence for centuries consisted in mining.

(Vici Ståhlström)

Poäng - Pisteet - Points

☻☻☻☻☺

(Vici Ståhlström)

Adress - Osoite - Address

Das Oberharzer Bergwerksmuseum

Bornhardtstraße 16

38678 Clausthal-Zellerfeld

www.oberharzerbergwerksmuseum.de