Mina industriminnen: september 2013

Beläget i en viktoriansk keramikfabrik, ger Gladstone Pottery Museum i Longton, Stoke-on-Trent, Storbritannien, en fascinerande inblick i den keramiska industrins historia. Ursprunget till keramikfabriken, känd som Gladstone Works går ända tillbaka till födelsen av den keramiska industrin såsom vi känner den idag. Gladstone var inte något berömt krukmakeri, men det var typiskt för hundratals liknande fabriker i området, som gjorde vardagliga keramiska föremål för massmarknaden.

Den lokala familjen Shelley, som hade blivit välkänd för sina färdigheter i krukmakeri, hade år 1787 etablerat en stor och blomstrande industri på den plats där Gladstone Pottery Museum nu står. Här producerade Shelleys sitt eget lergods och även dekorerade tallrikar och skålar tillverkade av Josiah Wedgwood från Etrurien.

När affärsverksamheten misslyckades år 1789, såldes fabriken till William Ward. År 1818 sålde Ward sin fabrikstomt till John Hendley Sheridan. År 1818 fanns direktörens hus och verkstäder på framsidan av fastigheten och endast en ugn på bakgården, vilket vid denna tidpunkt var typiskt för de mer blygsamma industrierna i området kallat the Potteries. Under de närmaste 40 åren var utvecklingen av denna ”potbank” anmärkningsvärd. Sheridan hyrde ut den och verkar ha valt entreprenörer som, med hans hjälp, byggde ut och moderniserade hela fabriksområdet. Sheridan skall ha uppfört extra ugnar och verkstäder för sina hyresgäster, så att en sorts innergård bildades. De använda ugnarna kallas ”flaskugnar”. Ordet "flaska" hänför sig till formen av strukturen och inte till ugnens produkter, som var keramik inte glas. Flaskugnarna var typiska för det industriella landskapet i Stoke-on-Trent. Flaskugnar byggdes fram till mitten av nittonhundratalet, varefter de ersattes inom den keramiska industrin av andra typer av ugnar.

Den mest vågade av Sheridans hyresgäster var en viss Thomas Cooper. Det är honom vi kan tacka för ställets nuvarande utseende. Vid ingången till 1850-talet sysselsatte Cooper redan 41 vuxna och 26 barn med att producera hushållsporslin och porslinsfigurer. Uppenbarligen var den framgångsrika expansionsperioden relativt kortvarig och 1876 hade platsen övergått i händerna på R Hobson och Co. Det måste ha varit under denna period, som verket uppkallades efter den berömda politikern W E Gladstone.

Procter, Mayer and Wooley var ägare mellan 1885 och 1892 och George Procter & Co från 1892 till 1939. Från år 1939 hette företaget Gladstone China ( Longton ) Ltd. Under andra världskriget stängdes Gladstone China temporärt. År 1952 fusionerades företaget med firman Thomas Poole under namnet Thomas Poole and Gladstone China.

Det var i mars 1960, som ugnarna eldades för sista gången, men dekorations- och expeditionsavdelningarna var aktiva fram till maj 1970, då Thomas Poole and Gladstone China satte verksamheten till försäljning.

När fabriken var färdig att rivas för att göra området mer attraktivt för köpare, köpte en lokal affärsman, Derek Johnson från kakeltillverkaren H & R Johnson, platsen och överlät den till Staffordshire Pottery Industry Preservation Trust att drivas som ett museum. Museet invigdes 1974. I maj 1994 övergick ägandet av Gladstone Pottery Museum till Stoke-on-Trents kommun.

Museet med sin presentbutik och café är öppet sju dagar i veckan.

(Yngve Malmén)

Viktoriaanisen ajan keramiikkatehtaaseen sijoittuva Gladstone Pottery Museum, Longtonissa Stoke-on-Trentissa Isossa-Britanniassa, tarjoaa kiehtovan katsauksen keramiikan historiaan. Alun perin Gladstone Works -nimellä tunnettu keramiikkatehdas juontaa juurensa aina keramiikkateollisuuden syntymään asti, niin kuin me se nykyään tunnemme. Gladstone ei ollut mikään kuuluisa savipaja, mutta se oli tyypillinen alueen satojen vastaavien tehtaiden joukossa, jotka tuottivat jokapäiväistä keramiikkatuotteita massamarkkinoille.

Paikallinen Shelley-perhe, joka oli tullut tunnetuksi savenvalamisen taidostaan, oli vuoteen 1787 mennessä perustanut suuren ja kukoistavan tehtaan paikalle, jossa Gladstonen keramiikkamuseo nyt sijaitsee. Täällä Shelleyt tuottivat oman savitavaransa ja myös koristelivat lautasia ja astiota, joita Josiah Wedgwood valmisti Etruriassa.

Kun liiketoiminta vuonna 1789 epäonnistui, tehdas myytiin William Wardille. Vuonna 1818 Ward myi paikan John Hendley Sheridanille. Vuonna 1818 tilan etuosassa oli johtajan talo ja työpajoja ja takapihalla vain yksi uunin, mikä oli tuohon aikaan tyypillistä vaatimattomimmille valmistajille the Potteries -nimellä tunnetulla alueella. Seuraavan 40 vuoden aikana tämän ”potbankin” kehitys oli merkittävä. Sheridan antoi paikan vuokralaisille ja näyttää valinneen yrittäjiä, jotka hänen avullaan laajensivat ja uudistivat koko tehdasalueen. Sheridan näyttää pystyttäneen lisää uuneja ja työpajoja vuokralaisilleen, muodostaen täten tontilleen suljetun sisäpihan. Näitä uuneja kutsutaan pullouuneiksi. Sana "pullo" viittaa rakenteen muotoon eikä uunin tuotteisiin, jotka olivat keramiikkaa eikä lasia. Pullouunit olivat tyypillisiä Stoke-on-Trentin teollisuusympäristölle. Pullouunit rakennettiin 1900-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen ne keramiikkateollisuudessa korvattiin muilla uuneilla.

Rohkein Sheridan vuokralaisista oli eräs Thomas Cooper. Häntä saamme kiittää alueen nykyisestä ulkoasusta. Vuoteen 1850 tultaessa Cooperille työskenteli jo 41 aikuista ja 26 lasta tuottamassa talousposliinia ja posliinifiguureja. Ilmeisesti onnistunut laajentumisen aika jäi suhteellisen lyhytaikaiseksi ja 1876 paikka oli siirtynyt R Hobson ja Co:n käsiin. Ilmeisesti tänä aikana, tehdas nimettiin kuuluisan poliitikon W E Gladstonen mukaan.

Procter, Mayer and Wooley olivat omistajina vuodesta 1885 vuoteen 1892 ja George Procter & Co 1892-1939. Vuodesta 1939 yhtiön nimi oli Gladstone China (Longton ) Ltd. Toisen maailmansodan aikana Gladstone China oli väliaikaisesti suljettuna. Yritys fuusioitiin 1952 Thomas Poole -nimisen firman kanssa Thomas Poole and Gladstone China -nimiseksi yhtiöksi.

Maaliskuussa vuonna 1960 uunit lämmitettiin viimeisen kerran, mutta koristeluosasto ja lähettämö jatkoivat aina toukokuuhun 1970 asti, jolloin Thomas Poole and Gladstone China laitettiin myyntiin.

Kun tehdas oli tarkoitus purkaa, jotta kiinteistö olisi houkuttelevampi ostajille, paikallinen liikemies Derek Johnson, laattoja valmistavasta H & R Johnsonista, osti paikan ja luovutti sen Staffordshire Pottery Industry Preservation Trustille museota varten. Museo avattiin yleisölle vuonna 1974. Toukokuussa 1994 Gladstonen keramiikkamuseo siirtyi Stoke-on-Trentin kaupungin omistukseen.

Museo, jossa sen lahjatavarakauppa ja teehuone on auki seitsemänä päivänä viikossa.

(Yngve Malmén)

Located in a Victorian pottery factory, the Gladstone Pottery Museum at Longton, Stoke-on-Trent, the UK, offers a fascinating insight into the history of pottery. The origin of the pottery, known as the Gladstone Works, dates right back to the birth of the pottery industry as we know it today. Gladstone was not a famous pottery, but it was typical of hundreds of similar factories in the area making everyday ceramic items for the mass market.

The Shelleys, a local family, who had become well known for their potting skills, had by 1787 established a large and thriving manufacturing concern on the site where the Gladstone Pottery Museum now stands. Here the Shelleys produced their own earthenware, and also decorated plates and dishes manufactured by Josiah Wedgwood at Etruria.

When the business failed in 1789 the factory was sold to William Ward. In 1818 Ward sold his potbank to John Hendley Sheridan. In 1818 the premises had a Master’s house at the front of the property and workshops and only one kiln at the back, which was typical of the more modest manufacturing concerns in The Potteries at this date. During the next 40 years the development of this potbank was remarkable. Sheridan let out the potbank to tenants and seems to have chosen entrepreneurs who, with his help, enlarged and modernised the whole factory site. Sheridan seems to have erected extra kilns and workshops for his tenants, completing a form of courtyard development. The kilns used are called bottle ovens. The word 'bottle' refers to the shape of the structure and not to the kiln's products which were pottery not glass. Bottle ovens were typical of the industrial landscape of Stoke-on-Trent. Bottle ovens were constructed until the mid-twentieth century after which they were replaced in the pottery industry by other types of kiln.

The most daring of Sheridan’s tenants was one Thomas Cooper. It is to him that we owe the present appearance of the potbank. By the 1850s Cooper was already employing 41 adults and 26 children to produce china and parian figures.

Evidently the period of successful expansion was relatively short-lived and by 1876 the site had passed into the hands of R Hobson and Co. It must have been during this period that the Works were called after the famous politician W.E. Gladstone.

Procter, Mayer, and Wooley were the owners between 1885 and 1892 and George Procter and Co from 1892 to 1939. From 1939 the company was called Gladstone China (Longton) Ltd. During the Second World War, Gladstone China closed temporarily and the company was merged with the firm of Thomas Poole in 1952 to form Thomas Poole and Gladstone China.

It was in March 1960 that the ovens last fired; but decorating and then only dispatch departments were active until May 1970 when Thomas Poole and Gladstone China put the works up for sale.

When the factory was due to be demolished to make the site more attractive to purchasers, a local businessman, Derek Johnson of H&R Johnson, the tile manufacturers, bought the site and turned it over to the Staffordshire Pottery Industry Preservation Trust to be run as a museum. The museum was opened in 1974 and officially opened by the Duke of Gloucester in 1975. In May 1994 ownership of Gladstone Pottery Museum passed to Stoke-on-Trent City Council.

The museum with its gift shop and Tea Room is open seven days a week.