Dimitsana (grekiska: Δημητσάνα) är en bergsby i Grekland, som har registrerats som en forntida boplats. Den är byggd på ruinerna av den antika staden Teuthis. Det osmanska riket, som ständigt var inblandat i krig och behövde salpeter (kaliumnitrat) för framställning av krut, utvidgade systemet med salpeterbeskattning till Dimitsana och andra byar i Peloponnesos så långt tillbaka som på 1500-talet. Dimitsana fortsatte att samla salpeter under 1600- och 1700-talen och utvecklade en småskalig industri för produktion av svartkrut (med mortel och mortelstöt-metoden). År 1819, då det grekiska frihetskriget förbereddes och man stod inför behovet av stora mängder svartkrut, visade det sig möjligt att dra nytta av denna tradition.
Följaktligen försåg Dimitsanas invånare rebellerna med detta nödvändiga ammunitionsmaterial under det grekiska frihetskriget (1821-1828) mot det ottomanska styret. I sina memoarer skrev Kolokotronis, chef för de irreguljära trupperna på Peloponnesos: "Krut hade vi, Dimitzana gjorde det». Dimitsana hade inte bara kunskap om insamling av salpeter och tillverkning svartkrut, utan också brännbart material, samt massor av vattenkraft och kunskap om hur man utnyttjar den.
Vid tidpunkten för det grekiska frihetskriget producerades svartkrut fortfarande i Dimitsana med hjälp av det gammalmodiga förfarandet utan finesser som pressning av produkten eller tillsats av grafit under poleringen, vilka praktiserades i andra länder. Av två viktiga förbättringar, som hade införts på 1700-talet vid vattendrivna kvarnar, kom de koniska kvarnstenarna till Dimitsana först så sent som i början av 1900-talet. Den andra genomfördes aldrig i Dimitsana, nämligen idén om att ställa ett par av kvarnstenar upprätt och ha dem att kretsa runt på en fast stenbädd.
Krutet, en levande del av regionens kulturella identitet, förblir levande inte bara i Dimitsanas invånares minne och berättelser. Inte långt från byn finns nämligen ett vattenkraftsmuseum (1997), skapat genom att renovera övergivna förindustriella anläggningar. En av byggnaderna innefattar en krutkvarn. Där kan man se den rörliga mekanismen i en krutkvarn med sina mortelstötar (eller stampar), utdöd i övriga Europa sedan 1700-talet, men använd i Dimitsana fram till början av 1900-talet. Vattenkraftsmuséet har återställt flera traditionella anläggningar och vattendrivna mekanismer. Förutom krutkvarnen omfattar det en mjölkvarn, en traditionell destillationsanläggning, ett garveri och garvarens hus.
(Vici Ståhlström)
Dimitsana (kreikaksi: Δημητσάνα) on vuoristokylässä Kreikassa, joka on rekisteröity muinaiseksi asuinsijaksi. Se on rakennettu muinaisen Teuthiksen kaupungin raunioille. Osmanien valtakunta, joka jatkuvasti oli sodassa ja tarvitsi salpietaria (kaliumnitraattia) ruudin valmistukseen, laajensi salpietariverojärjestelmänsä Dimitsanaan ja muihin Peloponnesoksen kyliin niinkin varhain kuin 1500-luvulla. Dimitsana jatkoi salpietarin keräämistä 1600- ja 1700-luvuilla ja kehitti pienteollisuutta mustan ruudin valmistamiseksi (huhmare- ja survin-menetelmällä). Vuonna 1819, jolloin Kreikan itsenäisyyssotaa valmisteltiin ja oltiin kohtaamassa tarve suurille määrille mustaa ruutia, osoittautui mahdolliseksi hyödyntää tätä perinnettä.
Niinpä Kreikan vapaussodassa (1821-1828) ottomaaneja vastaan, Dimitsanan asukkaat toimittivat tätä tarpeellista ammusten materiaalia kapinallisille. Muistelmissaan Kolokotronis, Peloponnesoksen sissijoukkojen päällikkö kirjoitti: "Ruutia meillä oli, Dimitzana sen teki». Dimitsanalla oli hallussaan paitsi osaamista salpietarin keräämisestä ja mustan ruudin valmistuksesta, myös polttoainetta sekä runsaasti vesivoimaa ja tietoa siitä, miten sitä käyttää.
Kreikan vapaussodan aikoihin musta ruuti tuotettiin Dimitsanassa vielä käyttäen vanhanaikaista menettelyä ilman hienoksia kuten tuotteen puristamista tai grafiitin lisäämistä kiillotuksessa, joita jo hayödynnettiin muissa maissa. Kahdesta suuresta parannuksesta, joita 1700-luvulla oli otettu käyttöön vesikäyttöisillä myllyillä, kartiomaiset myllykivet saapuivat Dimitsanaan niinkin myöhään kuin 1900-luvun alussa. Toista, eli ajatus nostaa pari myllynkiveä pystyyn ja antaa niiden pyöriä kiinteän kivialustan päällä, ei koskaan toteutettu Dimitsanassa.
Ruuti, elinvoimainen osa alueen kulttuuri-identiteettiä, ei säily elävänä pelkästään Dimitsanan asukkaiden muistissa ja tarinoissa. Kylän läheisyyteen on näet aikaan saatu vesivoimamuseo (1997) restauroimalla hylättyjä esiteollisia laitoksia. Yksi rakennuksista pitää sisällään ruutimyllyn. Siellä voi nähdä ruutimyllyn muualla Euroopassa jo 1700-luvulla hylätyn liikkuvan mekanismin survimineen, jota Dimitsanassa käytettiin aina 1900-luvulle asti. Vesivoimamuseo on kunnostanut monta perinteistä laitosta ja vesivoimalla toimivaa mekanismia. Ruutimyllyn lisäksi siihen kuuluu jauhomylly, perinteinen tislain, nahkimo ja nahkurin talo.
(Vici Ståhlström)
Dimitsana (Greek: Δημητσάνα) is a mountain village in Greece that has been registered as a traditional settlement. It is built on the ruins of the ancient town Teuthis. The Ottoman Empire, which was constantly involved in war and needed saltpeter (potassium nitrate) for the production of gunpowder, extended the system of saltpeter taxation to Dimitsana and other villages of the Peloponnese as far back as in the 16th century. Dimitsana continued to collect saltpeter during the 17th and 18th centuries and developed a small cottage industry producing black powder (by the mortal and pestle method). In 1819, when the Greek War of Independence was being prepared and the need for large quantities of black powder was being faced, it proved possible to make the most of this tradition.
Consequently, during the Greek War of Independence (1821-1828) against Ottoman rule, Dimitsana's inhabitants supplied the insurgents with this necessary ammunition material. In his memoirs, Kolokotronis, chief of the irregular troops in the Peloponnese, wrote: «Gunpowder we had, Dimitzana made it». Dimitsana possessed not only the knowhow of collecting saltpeter and manufacturing black powder, but also combustibles and plenty of water-power and a knowledge of how to use it.
At the time of the Greek War of Independence, black powder was still produced in Dimitsana using the old-fashioned procedure without the refinements of pressing the product and adding graphite during glazing, which were practiced in other countries. Of two important refinements introduced in the 18th century at water-powered mills, the conical millstones arrived in Dimitsana as late as in the early 20th century. The other, the idea of setting the pair of millstones upright and having them revolve on a fixed bed-stone, was never implemented in Dimitsana.
Gunpowder, a vibrant element of the region's cultural identity, remains alive not only in the memory and tales of Dimitsana's inhabitants. Not far from the village there is an Open-air Water Power Museum (1997), created by restoration of abandoned pre-industrial facilities. One of the buildings holds a gunpowder mill. There you can see the moving mechanism of a gunpowder mill with pestles (or pounders), extinct elsewhere in Europe since the 18th century, but used in Dimitsana up to the early 20th century. The Open Air Water-Power Museum has restored several traditional installations and water-powered mechanisms. In addition to the gunpowder mill it includes a flourmill, a traditional still, a tannery, and a tanner's house.
(Vici Ståhlström)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☻☻☺
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
Υπαίθριο Μουσείο Υδροκίνησης
Kefalari Aï-Yianni,
GR-220 07 Dimitsana
www.piop.gr
