#64. Panelian rivimylly, Eura, Finland

Panelia är en by i den finska kommunen Eura och består av ett tättbebyggt centrum, som ligger längs landsvägen, som passerar genom byn. Byn är omgiven av flera gårdar och väster om den finns utbredd odlingsmarker. Euraå flyter genom Panelia. Redan på medeltiden, började byns invånare dra nytta av sina forsar genom att inrätta kvarnar. De första officiella anteckningen om kvarnar registrerades den 3 november 1600 vid tinget i Euraåminne. År 1643 brann hela byn Panelian ner och samtidigt tre fotkvarnar.

I Paneliaforsen finns det idag ett kraftverk samt en rad med sammanbyggda gamla kvarnar, vilka tjänar som museum. Detta är det enda bevarade kvarnkomplexet i Europa, som består av fyra fristående kvarnar. Byggandet av raden med kvarnar startade på 1850-talet. I Finland genomgick kvarnarna i slutet av 1800-talet en avgörande brytningstid. På många ställen fick böndernas kvarnar sin dödsstöt, men Paneliaborna klarade konkurrensen med de större tullkvarnarna genom att i sina kvarnar utveckla ny teknik och förnya maskineriet. På grund av byggandet av Panelias elektricitetsverk i början av 1920-talet, förlorade vattenkvarnarna sin kraftkälla, varvid de elektrifierades. Verksamheten vid kvarnarna i Panelia upphörde på 1970-talet.

Panelias kvarnlänga har bevarats nästan i sin ursprungliga form. Prunnimylly (brunnskvarnen) är belägen i forsen ovanom älvsfåran följd av Keskimylly (mittkvarnen), som på landsidan är sammanbyggd med Maamylly (landskvanen). Vid den södra änden av kvarnraden byggdes Köylypolvibornas och Laihiabornas Rantoomylly (strandkvarnen). Av de så kallade kvarn-kamrarna finns endast kvarnkammaren i Rantoomylly kvar.

Sedan 1991 har hembygdsföreningen i Panelia med frivilliga krafter renoverade den unika raden med kvarnar till ett turistmål. Arbetet har utförts under överinseende och ledning av Satakunda museum. Av Panelias fyra kvarnar har två återställts till fungerande. Prunnimylly ovanom forsen fungerar ännu med vattenkraft och den i andra änden av raden av kvarnar belägna Rantoomylly med elektricitet. Med Rantoomylly mal hembygdsföreningen i Panelia ännu mjöl för besökarna att köpa med sig. Också i Prunnimylly mal man nu och då säd, men inte för människor utan till djurfoder.

I mitten av raden av kvarnar finns nu ett café och en butik, vilka drivs av volontärer. Vid kvarnarna ordnas olika tillställningar och de har blivit ett slags bycentrum, dit man gärna går för en kopp kaffe eller för att träffa bekanta. År 2006, valdes Panelia till årets by i Satakunda. Frivilligt arbete har alltid haft en stark ställning i Panelia. På frivillig basis har man i början av förra seklet byggt kyrkan och andelsmejeriet, samt på 1990-talet en ishall.

(Yngve Malmén)

Panelia on kylä Euran kunnassa ja se muodostuu tiiviisti rakennetusta keskustasta, joka sijaitsee kylän lävitse kulkevan maantien varrella. Kylää ympäröivät useat maatilat ja sen länsipuolella levittäytyy laaja viljelysaukea. Panelian läpi virtaa Eurajoki. Jo keskiajalla kylän asukkaat alkoivat hyödyntää koskiensa vesivoimaa perustamalla myllyjä. Ensimmäisiä virallisia merkintöjä myllyistä kirjattiin 3. marraskuuta 1600 Euran käräjillä. Vuonna 1643 koko Panelian kylä paloi ja tuolloin myös kolme jalkamyllyä.

Tänään Paneliankoskessa sijaitsee voimalaitos sekä museona toimiva vanha rivimylly. Tämä on Euroopan ainoana säilynyt myllykokonaisuus, joka koostuu neljästä itsenäisestä myllystä. Rivimyllyn rakentaminen aloitettiin 1850-luvulla. Myllyt kokivat Suomessa yleensä 1800-luvun lopulla ratkaisevan murroksen. Monin paikoin talonpoikien myllyt saivat kuoliniskun, mutta panelialaiset kestivät kilpailun isompien tullimyllyjen kanssa kehittämällä myllyjensä tekniikkaa ja uusimalla niiden koneistoja. Panelian sähkölaitoksen rakentamisen johdosta 1920-luvun alussa myllyt menettivät vesivoimansa, jolloin ne sähköistettiin. Lopullisesti myllytoiminta päättyi Paneliassa 1970-luvulla.

Panelian rivimylly on säilynyt lähestulkoon alkuperäisessä asussaan. Prunnimylly on koskessa jokiuoman päällä, sitä seuraa Keskimylly, jonka jatkeena on maan puolella Maamylly. Myllyrivin eteläpäähän rakennettiin köylypolvelaisten ja laihialaisten Rantoomylly. Ns. myllykamareista vain Rantoomyllyn myllykamari on vielä jäljellä.

Vuodesta 1991 lähtien Panelian kotiseutuyhdistys on talkoovoimin kunnostanut ainutlaatuisen rivimyllyn matkailukohteeksi.. Työ on tehty Satakunnan Museon valvonnassa ja ohjauksessa. Panelian neljästä myllystä kaksi on kunnostettu toimiviksi. Koskessa jokiuoman päällä sijaitseva Prunnimylly toimii edelleen vesivoimalla ja myllyrivin toisessa päässä sijaitseva Rantoomylly sähköllä. Rantoomyllyllä Panelian kotiseutuyhdistys jauhaa edelleen jauhoja vierailijoillekin mukaan ostettavaksi. Myös Prunnimyllyssä jauhetaan ajoittain viljaa, ei tosin ihmisille vaan eläimille rehuksi.

Myllyrivin keskiosassa on nykyään vapaaehtoisvoimin toimiva kahvila ja kauppa. Rivimyllyllä järjestetään erilaisia tapahtumia ja siitä on muodostunut eräänlainen kylän keskus, jonne mielellään poiketaan kahville tai tuttuja tapaamaan. Vuonna 2006 Panelia valittiin Satakunnan vuoden kyläksi. Talkoohengellä onkin aina ollut vahva sija Paneliassa. Talkoovoimin on tehty viime vuosisadan alussa kirkko ja osuusmeijeri sekä 1990-luvulla jäähalli.

(Yngve Malmén)

Panelia is a village in the Finnish municipality of Eura and consists of an urban center, located along the highway, which passes through the village. The village is surrounded by several farms and west of it there is a widespread farmland. The river Eura flows through Panelia. Already in the Middle Ages, the villagers began to take advantage of their river by setting up mills. The first official note of mills was recorded on November 3, 1600, at the court in Eura. In 1643 the entire village of Panelia burned down together with three watermills.

In the rapids at Panelia there is today a power plant and a row of connected old mills, which serves as a museum. This is the only preserved mill complex in Europe, which consists of four independent mills within the same building. The construction of this row of mills started in the 1850s. In Finland mills underwent a major upheaval in the late 1800s. In many places, peasants’ mills experienced a fatal blow, but the citizens of Panelia survived the competition from the larger duty mills by developing new technologies and incorporating innovate machinery in their mills. Due to the construction of a power station at Panelia in the early 1920s, the water mills lost their source of power, and they were electrified. Operations at the mills in Panelia ceased in the 1970s.

Panelia’s mill complex has been preserved almost in its original form. Prunnimylly (the Well Mill) is situated by the rapids above the mainstream of the river followed by the Keskimylly (the Middle Mill), which on the land side is incorporated with Maamylly (the Land Mill). At the southern end of the row of mills is Rantoomylly (the Riverbank Mill), built for the needs of the people in Köylypolvi and Laihia. Of the so-called mill chambers only the one at Rantoomylly remains.

Since 1991, the volunteers of Panelia’s Society of Local History have renovated the unique row of mills into a tourist destination. The work has been performed under the supervision and guidance of Satakunta Museum. Of Panelia’s four mills, two have been restored to functioning. Prunnimylly above the rapids works with hydropower and – at the other end of the line of mills – Rantoomylly with electricity. At Rantoomylly Panelia’s Society of Local History even produces flour for visitors to buy. Also at Prunnimylly grain is now and then ground into flour, but not for people but for animal feed.

In the middle of the row of mills there are now a café and a shop, which are run by volunteers. At the mills various events are arranged and they have become a kind of village center, where locals love to go for a coffee or to meet friends. In 2006, Panelia was elected Village of the Year in Satakunta. Volunteer work has always had a strong position in Panelia. On a voluntary basis the church and a dairy were built at the beginning of the last century and in the 1990s an ice rink.

(Yngve Malmén)

Poäng ‒ Pisteet ‒ Points

☻☻☺☺☺

(Yngve Malmén)

Adress – Osoite – Address

Panelian rivimylly

Rivimyllyntie 5

FI-27430 Panelia

www.eura.fi

#63. Öntödei Múzeum, Budapest, Ungern

Utöver att vara huvudstad i Ungern gjorde utvecklingen under de senaste århundradena Budapest till en industristad. Bland alla världens huvudstäder var här antalet anställda inom industrisektorn enastående. Andelen industriella anläggningar framhävde huvudstadens industriella dominans under 1800- och 1900-talen. Under andra hälften av 1900-talet bodde en femtedel av Ungerns befolkning i Budapest och nästan hälften av landets industriarbetare. En betydande del av de inhemska industrierna låg i huvudstaden och dessutom byggdes många fabriker i närheten av Budapest. Enligt en undersökning från år 1981 var det endast två branscher (gruv- och keramikindustrin) av tio, som inte hade stora industrianläggningar i Budapest.

Den schweiziska medborgaren Abraham Ganz (1815-1867) flyttade till Pest år 1841 och var där inblandad i byggandet av Szechenyi-fabriken, som utnyttjade innovativ valsningsteknik. I Buda öppnade Ganz år 1844 ett eget gjuteri, som inledningsvis specialiserade sig på tillverkning av hjul för järnvägsvagnar. Detta gjuteri var det första och för en tid det enda ”crustcast”-gjuteriet i Centraleuropa. År 1856 erhöll Ganz ett patent för en process i vilken hjulen göts i formar klädda med pulveriserad antimon. Ganz’ teknikföretag hade 371 personer anställda vid tidpunkten för hans död år 1867. Företaget fortsatte härefter under ledning av Andras Mechwart (1834-1907).

En elektroteknisk avdelning bildades 1878, där tre anställda utvecklade en trefastransformator år 1884. Företaget producerade sitt första elektriska fordon 1892 och fullföljde därefter många order gällande gatuspårvägssystem och elektrifiering av stambanorna samt gällande generator- och kopplingsutrustning. Företaget blev det största i Ungern och hade 6000 personer anställda år 1895. Firman påverkade den teknologiska utvecklingen bl.a. inom eldriften också utanför det habsburgska imperiets gränser.

Gjuteriet stängdes 1964 och företaget fusionerades med en italiensk koncern år 1991 varvid Ganz-Ansaldo bildades.

Det är i den gamla fabriksbyggnaden som det första gjuterimuséet i Centraleuropa öppnades år 1969. Byggandet av museet skedde 1966-1967 – av de ursprungliga 1675 kvm stora byggnaden kvarblev 1125 kvm. Den före detta gjuterihallen konstruerad år 1858, som i dag upptas av gjuteri muséet, utstrålar fortfarande en verklig fabriksatmosfär. I gjuterihallen ägde utformningen och gjutningen av vagnshjulen rum under fyra roterande kranar. Två av dem finns kvar i sitt ursprungliga skick för att kunna visa dem som historiska monument, medan det under de två andra har placerats permanenta och tillfälliga utställningar om gjutning. I museet finns förutom kranarna de två massiva skänkarna kvar, såsom ivrigt väntande på att tas i bruk igen. Förrådet för matning av smältugnarna byggt 1897 är också en del av utställningen.

Museet belyser Abraham Ganz’ liv, byggnadens historia, verksamheten vid Ungerns gjuterier samt arbetarnas levnadsvillkor under 1800-talet. Utställningen inkluderar järnvägsrelaterade föremål, arkitektoniskt gjutgods, gjutjärnskaminer, klockor och gatumöbler. Ett flertal gjutjärnsskulpturer gjorda vid gjuteriet visas i den intilliggande parken.

År 2002 blev museet prisbelönt för den mångsidiga verksamhet, som hade bedrivits under de senaste åren.

 (Yngve Malmén)

Sen lisäksi, että se oli Unkarin pääkaupunki, viimeisten vuosisatojen kehitys teki Budapestistä myös teollisuuskaupungin. Maailman pääkaupungeista teollisuustyöntekijöiden määrä oli täällä ainoa laatuaan. Teollisuuslaitosten osuus korosti pääkaupungin teollista ylivoimaa 1800- ja 1900-luvuilla. 1900-luvun toisella puoliskolla viidesosa Unkarin väestöstä asui Budapestissä ja lähes puolet maan teollisuustyöntekijöistä. Huomattava osa kotimaisista teollisuuslaitoksista sijaitsivat pääkaupungissa ja lisäksi monta tehdasta rakennettiin Budapestin ympäristöön. Vuonna 1981 suoritetun tutkimuksen mukaan kymmenestä ammattiryhmästä vain kahdella (kaivos- ja keramiikkateollisuudella) ei ollut merkittäviä teollisuuslaitoksia Budapestissä.

Sveitsin kansalainen Abraham Ganz (1815-1867) muutti Pestiin vuonna 1841, jossa hän oli mukana rakentamissa Szechenyi-tehdasta, joka hyödynsi innovatiivistä valssausteknologiaa. Ganz avasi oman valimon Budassa vuonna 1844, joka aluksi oli erikoistunut junavaunujen pyörien valmistukseen. Tämä valimo oli ensimmäinen ja jonkin aikaa ainoa ”crustcast”-valimo Keski-Euroopassa. Vuonna 1856 Ganz sai patentin prosessille, jossa pyörät valettiin jauhetulla antimonilla vuoratuissa muoteissa. Ganzin tekniikan alan yrityksen palveluksessa oli 371 henkilöä hänen kuolemansa aikoihin vuonna 1867. Yhtiö jatkoi Andras Mechwartin (1834-1907) johdolla.

Sähkötekninen osasto perustettiin vuonna 1878, jossa kolme työntekijää kehitti kolmivaiheisen muuntajan vuonna 1884. Yhtiö valmisti ensimmäisen sähköajoneuvonsa vuonna 1892 ja toteutti sittemmin useita tilauksia liittyen katuraitiotiejärjestelmiin ja rautateiden pääratojen sähköistykseen sekä generaattori- ja ja kytkinlaitteisiin. Yhtiöstä tuli Unkarin suurin ja sillä oli palveluksessaan 6000 henkilöä vuonna 1895. Yritys vaikutti m.m. sähkövetoisen teknologian kehitykseen myös Hapsburgin valtakunnan ulkopuolella.

Valimo suljettiin vuonna 1964 ja yhtiö fuusioitiin italialaiseen konserniin vuonna 1991 muodostaen Ganz-Ansaldon.

Vanhaan tehdasrakennukseen avattiin Keski-Euroopan ensimmäinen valimomuseo vuonna 1969. Museo rakennettiin vuosina 1966-67 – alkuperäisestä 1675 neliömetriä käsittävästä rakennuksesta jäljelle jäi 1125 neliömetriä. Entisessä vuonna 1858 rakennetussa valuhallissa, joka nykyään on valimomuseon käytössä, vallitsee edelleenkin aito tehdastunnelma. Valuhallissa vaunujen pyörien muotoilu ja valaaminen tapahtui neljän pyörivän nosturin alla. Näistä kaksi on jätetty historiallisina monumentteinä alkuperäiseen kuntoonsa, kahden muun alle on sijoitettu pysyviä ja vaihtuvia valimoalan näyttelyitä. Museossa on nostureiden lisäksi jäljellä molemmat massiiviset senkat, ikään kuin innokkaasti odottamassa käyttöönottoa. Sulatusuunien syöttämiseen vuonna 1897 rakennettu varasto on sekin osa museota.

Museo valottaa Abraham Ganzin elämää, rakennuksen historiaa, Unkarin valimoiden toimintaa, sekä työntekijöiden elinolosuhteita 1800-luvulla. Näyttely käsittää rautateihin liittyviä esineitä, monia arkkitehtonisia valukappaleita, valurautaisia uuneja, kelloja ja katukalusteita. Useita valimossa valmistettuja valurautaisia veistoksia on esillä valimon viereisessä puistossa.

Vuonna 2002 museo sai erikoispalkinnon sen monipuolisesta toimminasta aiempina vuosina.

(Yngve Malmén)

Besides its role as the capital of Hungary, the developments of the previous centuries made Budapest an industrial city as well. Among the capitals of the world the number of workers employed in the industrial sector here was outstanding. The proportion of the industrial monuments characterized the industrial dominance of the capital in the 19th and 20th centuries. In the second half of the 20th century one fifth of Hungary’s population lived in Budapest and almost half of the country’s industrial workers. A considerable portion of the domestic industries were located in the capital and many factories were built in the surroundings of Budapest. In a survey carried out in 1981 out of the ten professional categories only in two (the mining and ceramic industry) there were not major industrial sites in Budapest.

The Swiss citizen Abraham Ganz (1815-1867) moved to Pest in 1841 where he was involved with the construction of the Szechenyi Mill, which utilised innovative roller mill technology. Ganz opened his own foundry in Buda in 1844, specializing initially in the manufacture of wheels for railway carriages. This foundry was the first and for a while the only “crustcast” foundry in Central Europe. In 1856 Ganz obtained a patent for a process by which the wheels were cast in moulds lined with powdered antimony. This engineering company employed 371 people at the time of his death in 1867. The company continued under the direction of Andras Mechwart (1834-1907).

An electrical engineering department was established in 1878, where three employees developed the three-phase transformer in 1884. The company produced its first electric vehicle in 1892, and subsequently fulfilled many orders for street tramway systems and the electrification of main line railways as well as for generating and switching equipment. The company became the largest in Hungary and employed 6,000 people by 1895. It influenced developments in technology, for instance in electric traction, beyond the bounds of the Hapsburg Empire.

The foundry closed in 1964 and the company was merged with an Italian concern in 1991 to form Ganz-Ansaldo.

In the old factory building the first Foundry Museum in central Europe was opened in 1969. The building of the museum was restored in 1966-67 – from the original 1675 sqm 1125 sqm remained. The former casting hall constructed in 1858, and today occupied by the Foundry museum, still has a real factory-like atmosphere. In the casting hall the shaping and casting of the wagon wheels took place under the four rotating cranes. Two of them were left in their original condition for showing them as historical monuments, under the other two the permanent and temporary casting exhibitions are placed. The feeding store of the iron casting furnaces built in 1897 is also part of the exhibition.

The museum illustrates the life of Abraham Ganz, the history of the building, the activities of foundries in Hungary, and living conditions of the workers in the nineteenth century. In the museum the two massive ladles still stand, anxiously awaiting employment. The exhibits also include railway related artefacts, many architectural castings, cast-iron stoves, bells and street furniture. A variety of cast-iron sculptures made at the foundry are displayed in the adjacent park.

In 2002 the museum received the special award for its many-sided activities carried out during the previous years.

(Yngve Malmén)

Poäng ‒ Pisteet ‒ Points

☻☻☻☻☺

(Yngve Malmén)

Adress – Osoite – Address

Öntödei Múzeum
Bem József utca 20

H-1027 Budapest

www.omm.hu