Handel och industri blomstrade från medeltiden och framåt i Schwäbisch Gmünd, Tyskland. Den är en av två städer i Tyskland med en mycket gammal tradition i guld- och silvertillverkning och har senare fått namnet "Guld- och silverstad" på grund av sitt guld- och silverhantverk. Staden fick ett allmänt erkännande inom denna bransch från 1700-talet och framåt. Stadens ekonomiska betydelse var främst baserad på produktion av små smycken och pilgrimsvaror av silver: allt gjordes från skospännen och hårnålar till rosaryhalsband.
År 1820 öppnade guldsmeden Nikolaus Ott sin verkstad. 25 år senare lät han uppföra en modern fabriksbyggnad på Brandstatt. I 1950 förstorade Johann Baptist Ott fabriken och installerade en ångmaskin och en liten gasfabrik på platsen. När Johann Baptist dog 1876, ärvdes företaget av sonen Wilhelm.
1928 fick företaget en ny ägare, Joseph Pauser. Han ersatte gasmotorerna med moderna elektriska. Andra världskriget förstörde sedan helt grunden för företaget, men efter kriget hjälpte gamla affärskontakter företaget mot en bättre framtid. Men från och med 1960 måste Emil Pauser sen., den sista ägaren till den nu gammaldags fabriken, minska produktionen stadigt och han kunde bara tillfälligt anställa två till fyra anställda. År 1979 stängde Pauser sin fabrik.
Arvtagarna till "Ott-Pausersche Fabrik" visade inget intresse för bolaget. Fabriken lämnades i sitt ursprungliga skick. Alla verktyg och maskiner var kvar på den plats där en silversmed skulle ha haft dem för 100 år sedan.
Silberwarenmuseum Ott-Pausersche Fabrik öppnades 1992. Ott-Pausers fabrik tar besökaren tillbaka till den tid då smyckestillverkning var mer en dedikerad konst än ett kommersiellt företag. När man går in i fabriksmuseet gör besökaren en resa till början av förra seklet. Besökaren ser de gamla valsarna, stansarna, pressarna och arbetsbänkarna på vilka männen och kvinnorna polerade, slipade och lödde. Det utställda ger ett levande intryck av den stora insats som krävdes och av svårigheterna med arbetet på silvervarufabriken. I muséet finns också design-böcker och en del autentiska silverföremål från fabriken.
(Yngve Malmén)
Kauppa ja teollisuus kukoistivat keskiajalta lähtien Saksan Schwäbisch Gmündissä. Se on toinen Saksan kahdesta kaupunkista, jolla on hyvin vanha perinne kulta- ja hopeatuotannossa, ja se on myöhemmin saanut ylivertaisesta kulta ja hopeaosamisestaan nimen "Kulta- ja hopeakaupunki", ovat käsityötaito. Kaupunki tunnettiin laajalti tällä osaamisalueella 1800-luvulta lähtien. Kaupungin taloudellinen merkitys perustui lähinnä hopeisten pikkutavaroiden ja pyhiinvaellustuotteiden tuotantoon: kaikki valmistettiin kengän soljista ja hiusneuloista rosaryriipuksiin.
Vuonna 1820 kultaseppä Nikolaus Ott avasi työpajansa. 25 vuotta myöhemmin hän rakennutti Brandstattiin nykyaikaisen tehdasrakennuksen. Vuonna 1950 Johann Baptist Ott laajensi tehdasta ja asensi höyrykoneen ja pienen kaasutehtaan kiinteistöönsä. Kun Johann Baptist kuoli vuonna 1876, yrityksen peri hänen poikansa Wilhelm.
Vuonna 1928 yhtiö sai uuden omistajan, Joseph Pauserin. Hän korvasi kaasumoottorit nykyaikaisilla sähkömoottoreilla. Toinen maailmansota tuhosi kokonaan yrityksen perustan, mutta sodan jälkeen vanhat liikekumppanit auttoivat yritystä kohti parempaa tulevaisuutta. Vuodesta 1960 lähtien Emil Pauser vanhemman., silloin jo vanhanaikaisen tehtaan viimeisen omistajan tuotanto laski tasaisesti ja vain tilapäisesti hänellä oli varaa kahdesta neljään työntekijään. Vuonna 1979 Pauser sulki tehtaansa.
Ott-Pauser-Fabrikin perilliset eivät osoittaneet mitään kiinnostusta yhtiöön. Tehdas jätettiin alkuperäiseen tilaansa. Kaikki työkalut ja koneet pysyivät juuri siinä paikassa, jossa hopeaseppä olisi pitänyt ne 100 vuotta sitten.
Silberwarenmuseum Ott-Pausersche Fabrik avattiin vuonna 1992. Ott-Pauserin tehdas vie kävijänsä takaisin aikaan, jolloin korujen valmistus oli enemmän omistautunutta taidetta kuin kaupallista yrittämistä. Saapuessaan tehdasmuseoon kävijä tekee matkan viime vuosisadan alkuvuosiin. Vierailija näkee vanhat valssit, stanssit, puristimet ja työpöydät, joilla miehet ja naiset kiillottivat, hioivat ja juottivat. Esillä oleva antaa elävän vaikutelman niistä suurista ponnisteluista ja vaikeuksista, jotka liittyivät työhön hopeatuotetehtaassa. Museossa on myös design-kirjoja ja joitain alkuperäisiä siellä tuotettuja hopeaesineitä.
(Yngve Malmén)
Trade and industry flourished from the middle ages onwards in Schwäbisch Gmünd, Germany. It is one of two cities in Germany with a very old tradition in gold and silver manufacturing, more recently earning it the name “The Gold and Silver Town” due to the predominance of gold and silver craftsmanship. The town was widely recognised in this area of expertise from the 18th century onwards. The economic importance of the city was based mainly on the production of small trinket and pilgrimage goods made of silver: everything was made from shoe buckles and hairpins to rosary pendants.
In 1820 the goldsmith Nikolaus Ott opened his workshop. 25 years later he had a modern factory building erected on Brandstatt. In the 1950 Johann Baptist Ott enlarged the factory and installed a steam engine and a small gas factory on the premises. When Johann Baptist died in 1876, the company was inherited by his son Wilhelm.
In 1928 the company got a new owner, Joseph Pauser. He replaced the gas motors with modern electrical ones. The Second World War totally destroyed the basis of the company but after the war old business contacts helped the company towards a better future. But from 1960 onwards the production of Emil Pauser sen., the last owner of the now old fashioned factory, decreased steadily and he could only employ two to four employees on a temporary basis. In 1979 Pauser closed his factory.
The heirs of the "Ott-Pauser-Fabrik" did not show any interest in the company. The factory was left in its original condition. All tools and machines remained right at the place where a silversmith would have had them 100 years ago.
The Silberwarenmuseum Ott-Pausersche Fabrik was opened in 1992. The Ott-Pauser Factory takes you back to the time when jewelry manufacturing was more a dedicated art than a commercial venture. Upon entering the factory museum, the visitor undertakes a journey to the early years of last century. The visitor sees the old rollers, dies, presses, and the workbenches on which the men and women polished, ground, and soldered. Presentations convey a living impression of the great effort required and the difficulties involved in the work at the silver goods factory. The museum also displays design books and some of the originally produced silver crafts.
(Yngve Malmén)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☻☻☺
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
Silberwarenmuseum Ott-Pausersche Fabrik
Milchgässle 10
D-73525 Schwäbisch Gmünd
Tyskland
www.schwaebisch-gmuend.de/3076-Museum_Galerie_Fabrik.html
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar