Utöver att vara huvudstad i Ungern gjorde utvecklingen under de senaste århundradena Budapest till en industristad. Bland alla världens huvudstäder var här antalet anställda inom industrisektorn enastående. Andelen industriella anläggningar framhävde huvudstadens industriella dominans under 1800- och 1900-talen. Under andra hälften av 1900-talet bodde en femtedel av Ungerns befolkning i Budapest och nästan hälften av landets industriarbetare. En betydande del av de inhemska industrierna låg i huvudstaden och dessutom byggdes många fabriker i närheten av Budapest. Enligt en undersökning från år 1981 var det endast två branscher (gruv- och keramikindustrin) av tio, som inte hade stora industrianläggningar i Budapest.
Den schweiziska medborgaren Abraham Ganz (1815-1867) flyttade till Pest år 1841 och var där inblandad i byggandet av Szechenyi-fabriken, som utnyttjade innovativ valsningsteknik. I Buda öppnade Ganz år 1844 ett eget gjuteri, som inledningsvis specialiserade sig på tillverkning av hjul för järnvägsvagnar. Detta gjuteri var det första och för en tid det enda ”crustcast”-gjuteriet i Centraleuropa. År 1856 erhöll Ganz ett patent för en process i vilken hjulen göts i formar klädda med pulveriserad antimon. Ganz’ teknikföretag hade 371 personer anställda vid tidpunkten för hans död år 1867. Företaget fortsatte härefter under ledning av Andras Mechwart (1834-1907).
En elektroteknisk avdelning bildades 1878, där tre anställda utvecklade en trefastransformator år 1884. Företaget producerade sitt första elektriska fordon 1892 och fullföljde därefter många order gällande gatuspårvägssystem och elektrifiering av stambanorna samt gällande generator- och kopplingsutrustning. Företaget blev det största i Ungern och hade 6000 personer anställda år 1895. Firman påverkade den teknologiska utvecklingen bl.a. inom eldriften också utanför det habsburgska imperiets gränser.
Gjuteriet stängdes 1964 och företaget fusionerades med en italiensk koncern år 1991 varvid Ganz-Ansaldo bildades.
Det är i den gamla fabriksbyggnaden som det första gjuterimuséet i Centraleuropa öppnades år 1969. Byggandet av museet skedde 1966-1967 – av de ursprungliga 1675 kvm stora byggnaden kvarblev 1125 kvm. Den före detta gjuterihallen konstruerad år 1858, som i dag upptas av gjuteri muséet, utstrålar fortfarande en verklig fabriksatmosfär. I gjuterihallen ägde utformningen och gjutningen av vagnshjulen rum under fyra roterande kranar. Två av dem finns kvar i sitt ursprungliga skick för att kunna visa dem som historiska monument, medan det under de två andra har placerats permanenta och tillfälliga utställningar om gjutning. I museet finns förutom kranarna de två massiva skänkarna kvar, såsom ivrigt väntande på att tas i bruk igen. Förrådet för matning av smältugnarna byggt 1897 är också en del av utställningen.
Museet belyser Abraham Ganz’ liv, byggnadens historia, verksamheten vid Ungerns gjuterier samt arbetarnas levnadsvillkor under 1800-talet. Utställningen inkluderar järnvägsrelaterade föremål, arkitektoniskt gjutgods, gjutjärnskaminer, klockor och gatumöbler. Ett flertal gjutjärnsskulpturer gjorda vid gjuteriet visas i den intilliggande parken.
År 2002 blev museet prisbelönt för den mångsidiga verksamhet, som hade bedrivits under de senaste åren.
(Yngve Malmén)
Sen lisäksi, että se oli Unkarin pääkaupunki, viimeisten vuosisatojen kehitys teki Budapestistä myös teollisuuskaupungin. Maailman pääkaupungeista teollisuustyöntekijöiden määrä oli täällä ainoa laatuaan. Teollisuuslaitosten osuus korosti pääkaupungin teollista ylivoimaa 1800- ja 1900-luvuilla. 1900-luvun toisella puoliskolla viidesosa Unkarin väestöstä asui Budapestissä ja lähes puolet maan teollisuustyöntekijöistä. Huomattava osa kotimaisista teollisuuslaitoksista sijaitsivat pääkaupungissa ja lisäksi monta tehdasta rakennettiin Budapestin ympäristöön. Vuonna 1981 suoritetun tutkimuksen mukaan kymmenestä ammattiryhmästä vain kahdella (kaivos- ja keramiikkateollisuudella) ei ollut merkittäviä teollisuuslaitoksia Budapestissä.
Sveitsin kansalainen Abraham Ganz (1815-1867) muutti Pestiin vuonna 1841, jossa hän oli mukana rakentamissa Szechenyi-tehdasta, joka hyödynsi innovatiivistä valssausteknologiaa. Ganz avasi oman valimon Budassa vuonna 1844, joka aluksi oli erikoistunut junavaunujen pyörien valmistukseen. Tämä valimo oli ensimmäinen ja jonkin aikaa ainoa ”crustcast”-valimo Keski-Euroopassa. Vuonna 1856 Ganz sai patentin prosessille, jossa pyörät valettiin jauhetulla antimonilla vuoratuissa muoteissa. Ganzin tekniikan alan yrityksen palveluksessa oli 371 henkilöä hänen kuolemansa aikoihin vuonna 1867. Yhtiö jatkoi Andras Mechwartin (1834-1907) johdolla.
Sähkötekninen osasto perustettiin vuonna 1878, jossa kolme työntekijää kehitti kolmivaiheisen muuntajan vuonna 1884. Yhtiö valmisti ensimmäisen sähköajoneuvonsa vuonna 1892 ja toteutti sittemmin useita tilauksia liittyen katuraitiotiejärjestelmiin ja rautateiden pääratojen sähköistykseen sekä generaattori- ja ja kytkinlaitteisiin. Yhtiöstä tuli Unkarin suurin ja sillä oli palveluksessaan 6000 henkilöä vuonna 1895. Yritys vaikutti m.m. sähkövetoisen teknologian kehitykseen myös Hapsburgin valtakunnan ulkopuolella.
Valimo suljettiin vuonna 1964 ja yhtiö fuusioitiin italialaiseen konserniin vuonna 1991 muodostaen Ganz-Ansaldon.
Vanhaan tehdasrakennukseen avattiin Keski-Euroopan ensimmäinen valimomuseo vuonna 1969. Museo rakennettiin vuosina 1966-67 – alkuperäisestä 1675 neliömetriä käsittävästä rakennuksesta jäljelle jäi 1125 neliömetriä. Entisessä vuonna 1858 rakennetussa valuhallissa, joka nykyään on valimomuseon käytössä, vallitsee edelleenkin aito tehdastunnelma. Valuhallissa vaunujen pyörien muotoilu ja valaaminen tapahtui neljän pyörivän nosturin alla. Näistä kaksi on jätetty historiallisina monumentteinä alkuperäiseen kuntoonsa, kahden muun alle on sijoitettu pysyviä ja vaihtuvia valimoalan näyttelyitä. Museossa on nostureiden lisäksi jäljellä molemmat massiiviset senkat, ikään kuin innokkaasti odottamassa käyttöönottoa. Sulatusuunien syöttämiseen vuonna 1897 rakennettu varasto on sekin osa museota.
Museo valottaa Abraham Ganzin elämää, rakennuksen historiaa, Unkarin valimoiden toimintaa, sekä työntekijöiden elinolosuhteita 1800-luvulla. Näyttely käsittää rautateihin liittyviä esineitä, monia arkkitehtonisia valukappaleita, valurautaisia uuneja, kelloja ja katukalusteita. Useita valimossa valmistettuja valurautaisia veistoksia on esillä valimon viereisessä puistossa.
Vuonna 2002 museo sai erikoispalkinnon sen monipuolisesta toimminasta aiempina vuosina.
(Yngve Malmén)
Besides its role as the capital of Hungary, the developments of the previous centuries made Budapest an industrial city as well. Among the capitals of the world the number of workers employed in the industrial sector here was outstanding. The proportion of the industrial monuments characterized the industrial dominance of the capital in the 19th and 20th centuries. In the second half of the 20th century one fifth of Hungary’s population lived in Budapest and almost half of the country’s industrial workers. A considerable portion of the domestic industries were located in the capital and many factories were built in the surroundings of Budapest. In a survey carried out in 1981 out of the ten professional categories only in two (the mining and ceramic industry) there were not major industrial sites in Budapest.
The Swiss citizen Abraham Ganz (1815-1867) moved to Pest in 1841 where he was involved with the construction of the Szechenyi Mill, which utilised innovative roller mill technology. Ganz opened his own foundry in Buda in 1844, specializing initially in the manufacture of wheels for railway carriages. This foundry was the first and for a while the only “crustcast” foundry in Central Europe. In 1856 Ganz obtained a patent for a process by which the wheels were cast in moulds lined with powdered antimony. This engineering company employed 371 people at the time of his death in 1867. The company continued under the direction of Andras Mechwart (1834-1907).
An electrical engineering department was established in 1878, where three employees developed the three-phase transformer in 1884. The company produced its first electric vehicle in 1892, and subsequently fulfilled many orders for street tramway systems and the electrification of main line railways as well as for generating and switching equipment. The company became the largest in Hungary and employed 6,000 people by 1895. It influenced developments in technology, for instance in electric traction, beyond the bounds of the Hapsburg Empire.
The foundry closed in 1964 and the company was merged with an Italian concern in 1991 to form Ganz-Ansaldo.
In the old factory building the first Foundry Museum in central Europe was opened in 1969. The building of the museum was restored in 1966-67 – from the original 1675 sqm 1125 sqm remained. The former casting hall constructed in 1858, and today occupied by the Foundry museum, still has a real factory-like atmosphere. In the casting hall the shaping and casting of the wagon wheels took place under the four rotating cranes. Two of them were left in their original condition for showing them as historical monuments, under the other two the permanent and temporary casting exhibitions are placed. The feeding store of the iron casting furnaces built in 1897 is also part of the exhibition.
The museum illustrates the life of Abraham Ganz, the history of the building, the activities of foundries in Hungary, and living conditions of the workers in the nineteenth century. In the museum the two massive ladles still stand, anxiously awaiting employment. The exhibits also include railway related artefacts, many architectural castings, cast-iron stoves, bells and street furniture. A variety of cast-iron sculptures made at the foundry are displayed in the adjacent park.
In 2002 the museum received the special award for its many-sided activities carried out during the previous years.
(Yngve Malmén)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☻☻☺
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
Öntödei Múzeum
Bem József utca 20
Bem József utca 20
H-1027 Budapest
www.omm.hu
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar