Att såga timmer är ett tungt och energikrävande arbete. Redan under medeltiden började man därför använda vattenkraft vid sågningen. I Sverige började vattendrivna sågar komma i bruk under senmedeltiden. Senare fanns det sågverk i stort sett varje svensk by, som hade ett lämpligt vattendrag. Dessa vattendrivna byasågar skilde sig föga från de tidiga anläggningarna. En liten fördämning framför ett vattenhjul, som drev ett eller flera lodräta sågblad upp och ned. Med tiden började motordrivna, mobila sågar ändå användas och vattensågarna övergavs. I dag är den vattendrivna ramsågen i Krångfors den enda gamla vattensågen i Norden på ursprunglig plats och i stort sett i brukbart skick.
Det var åren 1867-68 Krångfors byamän byggde sågen över Krångbäcken, nära dess utlopp i Skellefteälven. Sågen var då mycket modern. Med enkla men effektiva metoder åstadkom man en intressant automatisering av driften. Till exempel utnyttjades vattenkraften både till att dra upp stockarna från dammen in i sågen och till automatisk frammatning av stocken genom ramen under själva sågningen. Vattnet lagrades i en liten damm alldeles ovanför såghuset. Man sågade främst på våren, men fanns det gott om vatten hände det, att man även sågade på hösten.
Sågen byggdes om 1896 och dammen 1897. Sågen var från början grovbladig, men gjordes senare finbladig. Krångforssågen var i drift till 1909, då den ersattes av en ångsåg och har därefter endast använts sporadiskt. Den fungerade i huvudsak för byns behov, men det hände även att man sågade för försäljning och för export. För att köra sågen behövdes bara två man. På en arbetsdag sågades cirka 50 stockar. En vanlig dimension på bräderna var 2,5” x 6”.
När sågen inte längre användes var den på väg att helt förfalla innan man fick till stånd en restaurering. Dessa arbeten var färdiga 1956. Under 1970-talet var det dags för en ny upprustning. Det konstaterades emellertid, att renoveringen av sågen då inte hade skett på riktigt sätt, och på hösten 2002 togs den ned i sina beståndsdelar för en omfattande ny renovering. Restaureringen tog till år 2008, men ännu 2014 saknades några tekniska detaljer för att den ska kunna fungera fullt ut igen. Sågen kan beses året om.
(Vici Ståhlström)
Tukkien sahaus on raskasta ja energiaa vaativaa työtä. Jo keskiajalla ruvettiin siksi sahatessa käyttämään vesivoimaa. Ruotsissa vesivoimalla toimivat sahat tulivat käyttöön myöhäisellä keskiajalla. Myöhemmin oli saha lähes jokaisessa ruotsalaisessa kylässä, jossa vain oli sopiva vesistö. Nämä vesivoimaset kyläsahat erosivat vain vähän varaisimmista laitoksista. Pieni pato vesipyörän edessä, joka liikutti yhtä tai useampaa pystysuoraa terää ylös ja alas. Ajan myötä ruvettiin kuitenkin käyttämään moottoroituja, liikuteltavia sahoja ja vesisahoista luovuttiin. Tänään vesikäyttöinen raamisaha Krångforsissa on Pohjoismaiden ainoa vanha vesisaha alkuperäisessä paikassaan ja suurin piirtein käyttökelpoisessa kunnossa.
Vuonna 1867-68 Krångforsin kylän miehet rakensivat sahan Krångbäckenin ylle lähellä puron laskupaikkaa Skellefteälveniin. Saha oli silloin hyvin uudenaikainen. Yksinkertaisilla mutta tehokkailla menetelmillä saavutettiin mielenkiintoinen automatisoitu toiminta. Esimerkiksi käytettiin vesivoimaa sekä tukkien vetämiseen ylös patoaltaasta sahan sisälle että tukin automaattiseen syöttämiseen raamin läpi varsinaisen sahauksen aikana. Vesi varastoitiin pieneen lampeen aivan sahan yläpuolella. Sahattiin lähinnä keväällä, mutta jos vettä oli runsaasti, saatettiin sahata myös syksyllä.
Saha rakennettiin uudestaan vuonna 1896 ja pato vuonna 1897. Saha oli alunperin karkeateräinen, mutta muutettiin myöhemmin hienoteräiseksi. Krångforsin saha oli käytössä vuoteen 1909, jolloin sen korvasi höyrysaha ja sitä on sen jälkeen käytetty vain satunnaisesti. Se toimi lähinnä kylän tarpeisiin, mutta joskus sahattiin myös myyntiin ja vientiin. Sahaukseen tarvittiin vain kaksi miestä. Yhden työpäivän aikana sahattiin noin 50 tukkia. Lautojen yleinen mitta oli 2,5" x 6" .
Kun sahaa ei enää käytetty, se oli vähällä romahtaa täysin ennen kuin restaurointi saatiin käyntiin. Tämä työ valmistui vuonna 1956. 1970-luvulla oli aika tehdä sahalle uusi kohennus. Todettiin kuitenkin, että sahan peruskorjaus ei tuolloin tehty kunnolla, ja syksyllä 2002 saha purettiin kokonaan uutta laajaa kunnostusta varten. Restaurointi kesti vuoteen 2008 asti, mutta jopa vielä 2014 puuttui joitakin teknisiä yksityiskohtia, jotta se jälleen olisi täysin toimintakuntoinen. Sahaan voi tutustua ympäri vuoden.
(Vici Ståhlström)
Sawing timber is heavy and energy-consuming work. Therefore, already in the Middle Ages they began to use hydropower for sawing. In Sweden, water-powered sawmills came into use during the late Middle Ages. Later there were sawmills in virtually every Swedish village that had a suitable watercourse. These water-powered village sawmills differed little from early installations. A small dam in front of a water wheel, which drove one or more vertical blades up and down. With time, however, motorised, mobile sawmills came into use and the water-powered sawmills were abandoned. Today the water-powered frame-sawmill at Krångfors is the only old water-powered sawmill in the Nordic countries in its original location and broadly in usable condition.
It was in 1867-68 the village men in Krångfors built the sawmill over the stream Krångbäcken, near its outflow into the river Skellefteälven. At that time the sawmill was very modern. With simple but effective methods an interesting automation of the operation was achieved. For example, water-power was used both to pull up the logs from the pond into the sawmill and for the automatic feeding of the logs through the frame during the actual sawing. The water was stored in a small pond just above the mill. It was operated mainly in the spring, but if there was enough water it happened that they also sawed in the autumn.
The sawmill was rebuilt in 1896 and the dam in 1897. The sawmill had originally rough blades, which were later changed to fine ones. The sawmill at Krångfors was in operation until 1909, when it was replaced by a steam sawmill and has subsequently been used only sporadically. It worked mainly for the village's needs, but it also happened that it was operated for sale and for export. To run the sawmill only two men were needed. During one working-day about 50 logs were sawed. A typical dimension of the boards was 2.5" x 6".
When the saw was no longer used, it was about to completely fall into disrepair before a restoration was made possible. This work was finished in 1956. During the 1970s it was time for a new restoration. It was found, however, that this renovation of the sawmill was not done properly, and in the autumn 2002 it was taken down into its components for a comprehensive, new renovation. This restoration took until 2008, but even in 2014 some technical details were still missing for it to be fully operational again. The sawmill can be visited all year round.
(Yngve Malmén)
Poäng – Pisteet – Points
☻☻☺☺☺
(Vici Ståhlström)
Adress – Osoite – Address
Krångfors
S-931 97 Skellefteå
http://www.krangfors.se/vtnsagbo.htm
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar