Träskornas ursprung i Europa är inte helt känt. De äldsta bevarade träskorna i Europa är från Nederländerna och härstammar från åren 1230 och 1280. Dessa fynd liknar mycket de träskor som fortfarande används i Nederländerna. I början av 1900-talet infördes maskintillverkade träskor. Speciellt efter andra världskriget försvann sedan träskorna ur gatubilden. De ersattes av mer fashionabla skor av läder eller syntetiska material.
Eftersom träskorna länge har varit en handgjord produkt, uppvisade formen på skorna, liksom också deras tillverkningsprocess en stor lokal och regional mångfald. Utformningen av träskor är olika i varje europeiskt land, i varje by och även för varje träskomakare. En Sabot är den franska versionen av en träsko. I början av 1900-talet var Soucht, en liten pittoresk by i en dal omgiven av skog, huvudstad för träskotillverkningen i Lorraine. Det fanns ett trettiotal träskomakare i byn vid den tidpunkten, av en befolkning på 1100.
I denna by tar ett nytt modernt museum, Musée du Sabotier (Träskomakarens Museum) dig tillbaka i tiden för att återuppleva tillverkningen av träskor. Det första muséet, som öppnades 1985, låg i en före detta träskoverkstad. Det visade sig snabbt att den var för liten för att ta emot större grupper och för att hysa den ständigt växande samlingen av historiska och moderna träskor från hela världen. Den nya museibyggnaden, tillverkad helt i trä, öppnades 2010.
Utanför byggnaden kan man se de tidiga stadierna av träskotillverkningen från att såga upp trädstammen till att göra små block av trä redo att utformas till träskor.
Väl över tröskeln till museibyggnaden leds man av doften av gran till hjärtat av verkstaden, där personalen visar tillverkningen av traditionella handsnidade samt av maskintillverkade träskor. Man kan utforska en träskomakares forna verkstad med sina traditionella maskiner och handverktyg (en täxla för grovhuggning av bokträblocket, en bandkniv för utformning, ett urholkningsverktyg, en råske, för att skrapa ut virket inifrån etc.), titta på en professionell träskotillverkare ge en arbetsdemonstration och se på en video.
Man kan också förundra sig över den imponerande samlingen av träskor (cirka 200 modeller) för alla användningsområden: födelse, bröllop, snö, träskor för dagligt bruk och snidade, målade eller lackerade träskor för fester, träskor av alla storlekar, från de största till de minsta (gjorda av olivkärnor), alla äkta samlarföremål.
Traditionella träskor är fortfarande populära i flera regioner i Europa och i vissa yrken för deras praktiska användning. För närvarande ses endast de så kallade svenska träskorna (träbotten med läder överst) fortfarande som trendiga modeskodon. Under medeltiden bars träskor av de flesta människor oavsett social status. Från 1500- till 1800-talet var sabots förknippade med de lägre klasserna. Under denna period, åren för den industriella revolutionen, började ordet sabotage användas. Det påstås härröra sig från sabot och beskrev åtgärder av missnöjda arbetare som uppsåtligen skadade maskiner på arbetsplatsen genom att kasta sina sabots i maskineriet. Men enligt vissa källor ansågs träskoförsedda arbetare helt enkelt vara mindre produktiva än andra, som hade bytt till läderskor, och begreppet "sabotage" likställs ungefär med "ineffektivitet".
Puukenkien alkuperää Euroopassa ei tunneta tarkkaan. Euroopan vanhimmat säilyneet puiset jalkineet on löydetty Alankomaissa ja ovat vuosilta 1230 ja 1280. Nämä löydöt muistuttavat hyvin niitä puukenkiä, joita vieläkin käytetään Alankomaissa. 1900-luvun alussa koneellisesti tehdyt puukengät tulivat käyttöön. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen puukengät kuitenkin katosivat katukuvasta. Ne korvattiin muodikkaimilla nahkaisilla ja synteettisillä jalkineilla.
Koska puukengät olivat pitkään käsin tehty tuote, kenkien muodot ja niiden valmistusprosessit osoittivat suurta paikallista monimuotoisuutta. Puukenkien muotoilu vaihteleekin jokaisen Euroopan maan, jokaisen kylän ja jopa jokaisen puukenkien valmistajan mukaan. Sabot on ranskalaisten versio puukengästä. 1900-luvun alussa Soucht, pieni viehättävä kylä metsän ympäröivässä laaksossa, oli puukenkien pääkaupunki Lorrainessa. Tuolloin kylässä oli noin kolmisenkymmentä puukenkien tekijää, 1100 asukkaan väestöstä.
Tässä kylässä uusi nykyaikainen museo, Musée du Sabotier (Puukenkien valmistajien museo), vie vierailijan ajassa taaksepäin kokemaan puukenkien tuotannon uudelleen. Ensimmäinen, vuonna 1985 avattu museo, sijaitsi entisessä puukenkäverstaassa. Se osoittautui nopeasti liian pieneksi ottamaan vastaan suurempia ryhmiä ja antaakseen tilaa yhä kasvavalle kokoelmalle historiallisia ja moderneja puukenkiä eri puolilta maailmaa. Uusi, kokonaan puusta rakennettu museorakennus avattiin vuonna 2010.
Rakennuksen ulkopuolella voi nähdä puukenkien valmistuksen alkuvaiheita puunrungon sahaamisesta aina puukenkien muotoilua varten sopivien pölkkyjen tekemiseen asti.
Päästyään mMuseon kynnyksen yli kuusen tuoksu johtaa vierailijan keskelle työpajaa, jossa henkilökunta esittelee perinteisen käsin veistettyjen sekä koneellisesti tehtyjen puukenkien valmistuksen. Voi tutustua suutarin entiseen työpajaan, jossa on perinteisiä koneita ja käsityökaluja (talso pyökkipölkkyjen karkeaan muotoiluun, pantaveitsi kenkien muotoiluun, vuolurauta puun kovertamiseen jne.), seurata puukenkien valmistuksen ammatillisen antamaa työnäytöstä sekä katsella videoesitystä.
Voi ihmetellä vaikuttavaa kokoelmaa puukenkiä (noin 200 mallia) kaikkiin käyttötarkoituksiin: syntymään, häihin, lumeen, puukenkiä jokapäiväiseen käyttöön sekä veistettyjä, maalattuja tai lakattuja puukenkiä juhliin, kaikenkokoisia puukenkiä, suurimmista pienimpiin (tehty oliivin kivistä), kaikki aitoja keräilykohteita.
Perinteiset puiset jalkineet ovat edelleen suosittuja monilla alueilla Euroopassa ja joissakin ammateissa niiden käytännöllisyyden takia. Tällä hetkellä vain ns. ruotsalaiset puukengät (puinen pohja ja päällinen nahasta) pidetään edelleen trendikkäinä muotikenkinä. Keskiajalla puukenkiä käyttivät useimmat ihmiset, sosiaalisesta asemastaan riippumatta. 1500-luvusta 1800-luvulle sabotit liitettiin alempiin yhteiskuntaluokkiin. Tänä aikana, teollisen vallankumouksen aikakautena, sana sabotaasi tuli käyttöön. Väitetään sanan olevan peräisin saboteista ja sillä kuvattiin tyytymättömien työntekijöiden toimia tahallaan vaurioittaa työpaikan koneita heittämällä sabotit niiden rattaisiin. Kuitenkin eräiden lähteiden mukaan puukengissä kulkeneita työntekijöitä yksinkertaisesti katsottiin vähemmän tuottaviksi kuin niitä, jotka olivat siirtyneet nahkakenkiin, jolloin termi "sabotaasi" voisi karkeasti rinnastaa "tehottomuuteen".
(Vici Ståhlström)
The origin of wooden footwear in Europe is not precisely known. The oldest surviving wooden footwear in Europe are found in The Netherlands and dates from 1230 and 1280. These finds look very similar to the wooden shoes as they are still worn in The Netherlands. At the beginning of the 20th century machine-made wooden footwear was introduced. After World War 2, in particular, wooden shoes disappeared from sight. They were replaced by more fashionable all-leather and synthetic footwear.
Since wooden footwear has long been a hand-made product, the shape of the shoes, as well as their production process have showed a great local and regional diversity. The design of wooden shoes differs in each European country, in each village and even by each wooden shoe maker. A sabot is the French version of a clog. At the start of the 20th century, Soucht, a small picturesque village in a valley surrounded by forests, was the capital of clog making in Lorraine. There were about thirty clog makers in the village at the time, out of a population of 1100.
In this village a new contemporary museum, Musée du Sabotier (the Clog Maker´s Museum) takes you back in time reliving the production of clogs. The first museum, opened in 1985, was located in a former clog workshop. It quickly proved too small to receive larger groups and to accommodate the ever growing collection of historic and modern clogs from all over the world. The new museum building, made entirely of wood, was opened in 2010.
Outside the building you can see the early stages of clog making from cutting up the trunk of the tree to making the small blocks of wood ready to be carved into clogs.
Once over the threshold of the museum building, the odour of spruce leads you to the heart of the workshop, where the staff demonstrates the manufacture of traditional hand-carved as well as machine-made clogs. Discover a clogmaker's former workshop, with its traditional machines and hand tools (an adze for the rough shaping of the beech block, a stock knife for shaping, a hollowing tool for scraping out the wood from the inside etc.), watch the professional clogmaker give a demonstration and a video presentation.
Wonder at the impressive collection of clogs (around 200 models) for all uses: birth, weddings, snow, clogs for everyday use as well as carved, painted or varnished clogs for festivals, clogs of all sizes, from the biggest to the smallest (made out of olive stones), all authentic collectors' items.
Traditional wooden footwear is still popular in several regions in Europe and in some occupations, for its practical use. At present, only the so-called Swedish clogs (wooden bottom and leather top) are still seen as trendy fashion items. In the Middle Ages, however, clogs were worn by most people, irrespective of social status. In the 16th to 19th centuries sabots were associated with the lower classes. During this period, the years of the Industrial Revolution, the word sabotage gained currency. Allegedly derived from sabot, sabotage described the actions of disgruntled workers who willfully damaged workplace machinery by throwing their sabots into the works. However, according to some accounts, sabot-clad workers were simply considered less productive than others, who had switched to leather shoes, roughly equating the term "sabotage" with "inefficiency".
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☻☺☺
Adress – Osoite – Address
Musée du Sabot
Rue des sabotiers
F-57960 Soucht
Frankrike
www.museedusabotier.fr
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar