Skotten James Finlayson grundade ett bomullsspinneri i Finland, i Tammerfors år 1820. År 1836 sålde Finlayson fabriken åt affärsmannen Carl Samuel Nottbeck från Reval och riksrådet Adolf Georg Rauch. Fabrikens nya namn blev Finlayson & Co. Fabriken var under en lång tid en förebild för den finska industrin och den viktigaste arbetsgivaren. På 1870-talet var var fjärde industriarbetare i Finland anställd av Finlayson. Finlaysons område expanderade i slutet av 1800-talet till en ministat i staden. Finlayson var fram till 1920-talet Nordens största industrietablering. Fabrikens arbetare hade lätt att identifiera sig som finlaysonska. Fabriken hade sin egen skola, sjukhus, polis och handel samt egna pengar.
Det första vattenhjulet helt i metall i Finland togs först i bruk hos Finlayson. Företaget byggde också på 1870-talet norra Europas största täckta utrymme, ett väveri, som kallades Plevna. Det första elektriska ljuset i Finland och i Norden tändes i den stora väverisalen Plevna redan 1882. Den första användbara och för en industriell produktion lämpade elektrisk glödlampan gavs ut på marknaden bara tre år tidigare av amerikanen Thomas Alva Edison. Den största ångmaskinen i Norden byggdes 1900 för att producera energi för Finlaysons bomullsfabriks spinneris, väveris och färgeris behov.
Även om fabriksverksamheten redan har flyttat, fortsätter aktiviteterna på det historiska Finlaysonområdet. Där finns idag bland annat ett ångmaskinsmuseum, som är tillgängligt via muséet Werstas. I och med ångmaskinsmuséet öppnades i Tammerfors i maj 2002 ett nytt fönster mot Finlands industriella historia, då Finlayson-fabrikens gamla ångmaskinshall öppnades för allmänheten. Den permanenta utställningen presenterar museets ångmaskin, som är den största, som någonsin har används inom den finländska industrin. Redan före detta hade den på 1950-talet ur drift tagna Sulzer ångmaskinen varit i musealt bruk, men publiken hade inte haft tillgång till den.
Ordet ångmaskin hänvisar ofta till en kolvångmaskin, men också med enligt andra principer funktionerande maskiner kan ångans värmeenergi omvandlas till mekanisk energi, och även dessa kan därmed betraktas som ångmaskiner. I ångmaskinen expanderar ångan och förflyttar en kolv, som i sin tur roterar det verkliga manöverorganet, som kan vara en elektrisk generator, en fartygspropeller, en pump, en kompressor eller ett lok. Själva ångmaskinerna är nuförtiden ganska ovanliga kraftkällor, men i det förflutna bidrog de märkbart till födelsen av den industriella revolutionen.
Sulzer-ångmaskinen, som användes som kraftkälla vid Finlaysons fabrik, är fortfarande på sin ursprungliga plats. Den färskånga, som den i Schweiz vid Gebrüder Sulzers fabrik byggda ångmaskinen behövde, producerades i ångpannor, som sedermera har rivits. Ångpannorna var av engelskt ursprung. Som bränsle användes först ved, senare också kol. 50 kubikmeter vedträ förbrukades per dag. Ångmaskinens arbetslag bestod av 4-5 män.
Den i maj 1900 i bruk tagna maskinjättens effekt var 1650 hästkrafter och svänghjulets diameter mer än 8 meter. Sulzer-maskinen var ett tekniskt underverk vid sin tid. På sin tid roterade den upp till 62 varv per minut. Svänghjulet har 40 fåror för två-tums rep. Kraften överfördes från svänghjulet med hjälp av linorna till transmissionsaxlarna, kraftaxlarna, i fabrikshallarnas tak. Från dem överfördes kraften med remmar till fabrikens spinn- och vävmaskiner. Ångmaskinen var viktig för fabriken. Om den stannade, stod också hundratals spinn- och vävmaskiner stilla.
Finlaysonfabrikens ångmaskin användes dagligen fram till 1926, varefter den fortfarande fungerade som reservkraftverk fram till mitten av 1950-talet.
I ångmaskinmuseets hall är också andra rariteter framlagda, bland annat en dynamomaskin byggd av Edison på 1880-talet. Den producerade en gång elektricitet för Finlaysonfabrikens glödlampor.
(Vici Ståhlström)
Skotti James Finlayson perusti puuvillatehtaan Suomeen, Tampereelle vuonna 1820. Vuonna 1836 Finlayson myi tehtaansa rääveliläiselle liikemiehelle Carl Samuel Nottbeckille ja hovineuvos Georg Adolf Rauchille. Tehtaan uudeksi nimeksi tuli Finlayson & Co. Tehdas oli pitkään suomalaisen teollisuustoiminnan esikuva ja merkittävin työllistäjä. 1870-luvulla Suomen teollisuustyöntekijöistä joka neljäs kävi Finlaysonilla töissä. Finlaysonin alue kasvoi 1800-luvun lopussa pienoisvaltioksi kaupungin sisällä. Finlayson oli 1920-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin teollinen toimipaikka. Tehtaan työntekijöiden oli helppo samaistaa itsensä finlaysonilaisiksi. Tehtaalla oli oma koulu, sairaala, poliisi ja kauppa sekä raha.
Ensimmäinen täysmetallinen vesipyörä otettiin Suomessa ensimmäiseksi käyttöön Finlaysonilla. Lisäksi yritys rakensi 1870-luvulla Pohjois-Euroopan suurimman katetun tilan, Plevna -nimisen kutomon. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi Finlaysonin suuressa kutomosalissa Plevnassa jo vuonna 1882. Ensimmäinen käyttökelpoinen ja teolliseen tuotantoon soveltuva sähkölamppu oli tullut markkinoille vasta kolme vuotta aikaisemmin amerikkalaisen Thomas Alva Edisonin toimesta. Pohjoismaiden suurin höyrykone rakennettiin vuonna 1900 tuottamaan energiaa Finlaysonin puuvillatehtaan kehräämön, kutomon ja värjäämön tarpeisiin.
Vaikka tehdastoiminta onkin jo siirtynyt muualle, historiallinen Finlaysonin alue toimii edelleen vilkkaasti. Siellä on nykyään m.m. höyrykonemuseo, johon pääsee tutustumaan Werstas-museon kautta. Höyrykonemuseon myötä avautui Tampereella toukokuussa 2002 uusi näkymä Suomen teollisuushistoriaan, kun Finlaysonin tehtaan vanha höyrykonesali avataan yleisölle. Esitteleehän museon pysyvä näyttely suurimman Suomen teollisuudessa käytetyn höyrykoneen. Jo ennen tätä 1950-luvulla käytöstä poistettu Sulzer-höyrykone oli ollut museoituna, mutta yleisö ei ollut päässyt tutustumaan siihen.
Sanalla höyrykone tarkoitetaan yleensä mäntähöyrykonetta, vaikka myös muilla periaatteilla toimivilla koneilla voidaan muuntaa höyryn sisältämä lämpöenergia mekaaniseksi energiaksi, ja niitäkin voidaan siten pitää höyrykoneina. Höyrykoneessa höyry laajenee ja liikuttaa mäntää, joka puolestaan pyörittää varsinaista toimilaitetta, joka voi olla sähkögeneraattori, laivan potkuri, pumppu, kompressori tai junan veturi. Varsinaiset höyrykoneet ovat nykyään melko harvinaisia voimanlähteitä, mutta aiemmin ne vaikuttivat merkittävästi teollisen vallankumouksen syntyyn.
Finlaysonin tehtaalla voimanlähteenä käytetty Sulzer -höyrykone on yhä alkuperäisellä paikallaan. Sveitsissä Gebrüder Sulzerin tehtaalla valmistetun höyrykoneen tarvitsema paineinen höyry tuotettiin höyrykattiloissa, joita on sittemmin purettu. Höyrykattilat olivat englantilaista alkuperää. Polttoaineena käytettiin aluksi halkoja, myöhemmin myös hiiliä. Halkoja kului 50 mottia päivässä. Höyrykoneen miehistöön kuului 4–5 miestä.
Toukokuussa 1900 käyttöön otettu konejättiläinsen teho oli 1650 hevosvoimaa ja vauhtipyöräkin halkaisijaltaan yli 8 metriä. Sulzer-kone oli oman aikansa tekninen ihme. Aikoinaan se pyöri jopa 62 kierroksen minuuttinopeudella. Vauhtipyörällä on 40 uraa kahden tuuman köysiä varten. Voima siirrettiin vauhtipyörältä köysien välityksellä tehdassalien katoissa sijaitseville voimansiirtoakseleille, valta-akseleille. Niiltä voima siirrettiin hihnoilla tehtaan kehruu- ja kutomakoneille. Höyrykone oli tehtaalle tärkeä. Jos se pysähtyi, sadat kehruu- ja kutomakoneetkin seisahtuivat.
Finlaysonin tehtaiden höyrykone oli käytössä päivittäin vuoteen 1926 asti, minkä jälkeen se toimi vielä varavoimalaitoksena 1950-luvun puoliväliin saakka.
Höyrykonemuseon salissa on esillä muitakin harvinaisuuksia, mm. Edisonin 1880-luvulla rakentama dynamokone. Se tuotti aikoinaan sähköä Finlaysonin tehtaan sähkölampuille.
(Yngve Malmén)
The Scot James Finlayson founded a cotton mill in Finland, in Tampere, in 1820. In 1836 Finlayson sold the factory to the businessman Carl Samuel Nottbeck from Reval and councilor Adolf Georg Rauch. The factory was renamed to Finlayson & Co. The factory was for a long time a role model for the Finnish industry and the main employer. In the 1870s, every fourth industrial worker in Finland was employed by Finlayson. The Finlayson area expanded in the late 1800s to a mini-state within the city. Finlayson was until 1920 the largest industrial establishment in the Nordic countries. Factory workers easily identified themselves as “finlaysonians”. The factory had its own schools, hospitals, police and shops as well as their own money.
The first all-metal water wheel in Finland was first taken into use at Finlayson. In the 1870s, the company also built Europe's largest covered space, a textile mill, called Plevna. The first electric light in Finland and the Nordic countries was lit in the large weaving hall Plevna in 1882. The first useful and for industrial production suitable electric light bulb was put on the market just three years earlier by the American Thomas Alva Edison. The largest steam engine in the Nordic countries was built in 1900 to produce energy for the needs of the Finlayson cotton factory’s spinning mill, weaving mill and dye house.
Although factory operations have already moved, the activities are continuing at the historic Finlayson grounds. Today there is, for instance, a steam engine museum, which can be accessed via the museum Werstas. With the opening of the steam engine museum in Tampere in May 2002, a new view on Finland's industrial history became available, as the Finlayson factory's old steam engine hall opened to the public. The permanent exhibition presents the museum's steam engine, which is the largest that has ever been used in Finnish industry. Even before this the Sulzer steam engine that had been taken out of service in the 1950s had been part of Finlayson’s private museum, to which the general public had not had access.
The word steam engine usually refers to a piston steam engine, but also by machines functioning according to other principles, the heat energy in steam can be converted into mechanical energy, and these can therefore also be regarded as steam engines. In the steam engine steam expands and moves a piston, which in turn rotates the actual actuators, which may be an electric generator, a marine propeller, a pump, a compressor or a locomotive. The steam engines are nowadays quite rare sources of power, but in the past they contributed significantly to the birth of the industrial revolution.
The Sulzer steam engine, which was used as a power source at the Finlayson factory, is still in its original location. The pressurized steam needed by the steam engine, built in Switzerland at the Gebrüder Sulzer factory, was produced in boilers, which have since been demolished. The boilers were of English origin. Initially wood was used as fuel, later also coal. 50 cubic meters of logs were consumed per day. The work team at the steam engine consisted of 4-5 men.
The effect of this giant machine, the operation of which started in May 1900, was 1650 hp and it has a flywheel with a diameter of more than 8 meters. The Sulzer machine was a technological marvel in its time. It was rotating up to 62 revolutions per minute. The flywheel has 40 grooves for two-inch ropes. The power was transferred from the flywheel via the ropes to the transmission shafts, power shafts, under the ceilings of the factory’s halls. From them the power was transferred by belts to the factory’s spinning and weaving machines. The steam engine was important for the plant. If it stopped, were also hundreds of spinning and weaving machines stood still.
Finlayson’s steam engine was used daily until 1926, after which it still functioned as backup power until the mid-1950s.
In the steam engine museum hall also other rarities are presented, including a dynamo machine built by Edison in the 1880s. It once produced electricity for Finlayson’s lightbulbs.
(Yngve Malmén)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☺☺☺
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
Työväenmuseo Werstas
Väinö Linnan aukio 8
FI-33210 Tampere
Finland
www.werstas.fi
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar