I Grekland har skördandet av oliver en lång historia, både som jordbruksyrke och som ekonomisk verksamhet. Frukten av skörden, olivoljan eller "det gröna blodet", var länge en källa till rikedom och makt. Förutom att vara en basvara i den grekiska dieten, är olivoljan välkänd både för dess kosmetiska och farmaceutiska egenskaper.
Muséet i Sparta över oliver och den grekiska olivoljan strävar till att lyfta fram kulturen och historien runt oliverna och olivproduktionens teknologi, vilka är fast förknippade med den grekiska identiteten. Museet ligger i hjärtat av Lakonien, en av de viktigaste olivproducerande trakterna i Grekland, men är trots det inrymt i ett gammalt elbolags lokaler.
Utställda på övre plan, på entréplanet, är de första vittnesmålen om oliver i Grekland: Sällsynta fossila olivblad, 50 000 - 60 000 år gamla, från ön Santorini, de äldsta fynden, som bevisar förekomsten av olivträd i Grekland. Utställningen visar också olivernas bidrag till ekonomin från förhistorisk tid till 1900-talet, och deras roll inom föda, kroppsvård och belysning. En särskilt uppmärksamhet ges åt hur oliverna har förvärvat en symbolisk dimension inom grekernas mytologi, religion, beteende och seder. Ett fåtal exempel på forntida och modern konst i museet visar att oliverna har varit en ständig inspirationskälla för grekiska konstnärer.
Museets bottenvåning ägnas åt utvecklingen av tekniken inom olivoljeproduktionen från antiken fram till början av den industriella eran. I de tidigaste kända primitiva oljeproducerande anläggningarna krossades oliverna troligen med hjälp av pundare i stenfat. Olivmassan pressades på ett upphöjt stenfundament med hjälp av en horisontell, med vikter försedd träbalk, som fungerade som en hävstång. Denna metod var i bruk i över tre tusen år. Såsom lättare än vatten kunde den flytande olivoljan slutligen skummas av.
En revolution under den hellenistiska perioden, det fjärde århundradet före Kristus, utgjorde införandet av den roterande kvarn för krossning oliverna, som var rådande ända till de senaste tiderna. I Grekland täckte djurdrivna olivkvarnar kravet på en ökad produktion av olivolja under de venetianska och ottomanska perioderna. Dessa kvarnar hade en till tre kvarnstenar som var cylindriska och större än i tidigare versioner, medan krossbassängen nu var platt. Detta slag av förindustriella djurdrivna oljepressningsanläggningar var i bruk i Grekland långt in på 1970-talet, utan att ha genomgått någon betydande teknikutveckling.
Den krossade massan placerades i säckar, vilka sattes i en skruvpress av trä. Den dubbelpress i trä med vinsch från Xirokambi, som ställs ut på museet, är ganska imponerande. Pressplankorna i trä är fästa vid två skruvar, som vreds av män med hjälp av en vinkelrätt roterande axel. En olivpress från ön Lefkas dokumenterar att djurkraften överlevde in på 1900-talet. Via stora arbetsmodeller har tonvikten också lagts på återupplivandet av de av olika kraftkällor drivna olivoljepressarna (vattendrivna, ångdrivna, dieseldrivna och el-drivna).
En separat modul ägnas åt den hemgjorda och industriellt producerade tvålen: från den stora kittel, som fortfarande används av gammaldags hemmafruar för att göra tvål, till tvålbehållare som används inom industrin.
Museet har också en liten, men intressant utomhusdel. Här finns några olivträd och stora olivoljeproducerande enheter: exakta kopior av en förhistorisk, en hellenistisk och en bysantinsk olivpress visas här.
Under den postbysantinska perioden utvecklades stora organiserade verkstäder med flera samtidigt arbetande pressar parallellt med den uråldriga hemproduktionen av olivolja.
Under den postbysantinska perioden utvecklades stora organiserade verkstäder med flera samtidigt arbetande pressar parallellt med den uråldriga hemproduktionen av olivolja.
(Vici Ståhlström)
Kreikassa oliivien korjuulla on pitkä historia sekä maatalousammatina että taloudellisena toimintana. Sadonkorjuun hedelmä, oliiviöljy eli "vihreä veri", oli rikkauden ja vaikutusvallan lähde. Sen lisäksi, että oliiviöljy on erottamaton osa kreikkalaista ruokavalioa, se tunnetaan myös sekä kosmeettisista että lääkennällisistä ominaisuuksistaan.
Oliiveille ja kreikkalaiselle oliiviöljylle omistettu museo Spartassa pyrkii tuomaan esiin oliiveihin liittyvän kulttuurin ja historian sekä oliivintuotannon teknologian, jotka liittyvät saumattomasti kreikkalaisten identiteettiin. Museo on keskellä Lakoniaa, yksi tärkeimmistä oliivejä tuottavista seuduista Kreikassa, mutta sijaitsee silti vanhan sähkölaitoksen tiloissa.
Esillä ylemmässä, sisääntulokerroksessa ovat ensimmäiset todisteet oliiveista Kreikassa: Harvinaiset 50 000 - 60000 vuotta vanhat kivettyneet oliivinlehdet Santorinin saarelta, vanhimmat löydöt, jotka tarjoavat todisteita oliivipuun olemastaolosta Kreikassa. Näyttelyssä on myös osasto oliivin vaikutuksesta talouteen esihistoriasta 1900-luvulle, ja sen rooli ravinnossa, vartalonhoidossa ja valaistuksessa. Erityinen mainita on siitä, miten oliivit saavuttivat symbolisen ulottuvuutensa kreikkalaisten mytologiassa, uskonnossa, käyttäytymisessä ja tavoissa. Museon muutamat esimerkit antiikin ja nykyajan taiteesta osoittavat, että oliivit ovat olleet jatkuva inspiraation lähde kreikkalaisille taiteilijoille.
Museon pohjakerros on omistettu oliiviöljyn tuotantotekniikkan kehityselle muinaisista ajoista varhaiseen teolliseen aikaan asti. Varhaisimmissa tunnetuissa primitiivisissä oliiviöljyä tuottavissa laitoksia oliivit luultavasti murskattiin käyttäen survinta ja kivimaljaa. Oliivimassa puristettiin korotetulla kivilaatalla vipuvartena toimivan, vaakasuoran ja painoilla varustetun puisen parrun avulla. Tämä menetelmä pysyi käytössä yli kolme tuhatta vuotta. Vettä kevyempänä kelluva oliiviöljy kuorittiin lopulta talteen.
Mullistus oli hellenistisellä kaudella, neljännellä vuosisadalla e.Kr., käyttöönotettu pyörivä oliivien murskain, joka pysyi vallitsevana tekniikkana aina viime aikoihin asti. Eläinkäyttöisellä oliivimyllyllä lunastettiin vaatimukset lisätä oliiviöljyn tuotantoa venetsialaisten ja ottomaanien aikakausina Kreikassa. Näissä myllyissä oli yhdestä kolmeen myllykiveä, jotka olivat lieriömäisiä ja suurempia kuin aiemmissa versioissa, murskausaltaan ollessa nyt tasainen. Esiteolliset eläinkäyttöiset öljynpuristuslaitteet olivat Kreikassa käytössä aina 1970-luvulle asti ilman merkittävää teknistä kehitystä.
Murskattu massa laitettiin säkkeihin, jotka sijoitettiin puiseen ruuvipuristimeen. Museon Xirokambista peräisin oleva puinen kaksoispuristin vinttureineen on varsin vaikuttava. Puiset puristuslankut on kiinnitetty kahteen ruuviin, joita käännettiin miesten toimesta kohtisuorassa pyörivän akselin avulla. Lefkada-saarelta oleva oliivipuristin todistaa, että eläimiä käytettiin voimanlähteinä vielä 1900-luvulla. Suurikokoisten mallien avulla painoarvoa on annettu myös voimakäyttöisten (vesi-, höyry-, diesel- ja sähkökäyttöisten) oliiviöljypuristimien uudelleentulemiselle.
Erillinen moduuli on omistettu saippuan tuotannolle kotitalouksissa ja teollisuudessa: suurista padoista, joita vanhanaikaiset kotiäidit edelleen käyttävät saippuaa tehdessään, teollisuudessa käytettäviin saippua-astioihin.
Museolla on pieni, mutta mielenkiintoinen ulkoalue. Täällä on esillä muutama oliivipuu sekä suurikokoisia oliiviöljyä tuottavia laitteita: Tarkat jäljitelmät esihistoriallisista, hellenistisen ajan ja bysanttilaisen ajanjakson oliivipuristimista.
Bysantin jälkeisenä aikana suuret järjestäytyneet pajat, joissa oli useita puristimia toiminnassa samanaikaisesti, kehittyivät oliiviöljyn ikiaikaisen kotituotannnon rinnalle.
Bysantin jälkeisenä aikana suuret järjestäytyneet pajat, joissa oli useita puristimia toiminnassa samanaikaisesti, kehittyivät oliiviöljyn ikiaikaisen kotituotannnon rinnalle.
(Vici Ståhlström)
In Greece harvesting olives has a long history, both as an agricultural occupation and as an economic activity. The fruit of the harvest, the olive oil, or the “green blood”, used to be a source of wealth and power. Besides being a staple component of the Greek diet, olive oil is well known both for its cosmetic and for its pharmaceutical qualities.
The Museum of the Olive and Greek Olive Oil in Sparta aims to highlight the culture and history of the olive and the technology of olive production, which is inextricably linked with the Greek identity. The museum is located in the heart of Laconia, one of the main olive producing locations in Greece, but is in spite of this housed in the premises of an old electricity company.
On display on the upper, entrance floor are the first testimonies about the olive in Greece: Rare fossilized olive leaves, 50,000-60,000 years old, from the island of Santorini, the oldest findings offering proof of the presence of the olive tree in Greece. The exhibition also shows the contribution of the olive to the economy from prehistoric times to the 20th century, and its role in nutrition, body care, and lighting. A special mention is made of how the olive acquires a symbolic dimension in the mythology, religion, the manners, and customs of the Greeks. The few examples of ancient and modern art in the Museum demonstrate that the olive was a constant source of inspiration for Greek artists.
The Museum’s ground floor is devoted to the evolution of olive oil production technology from ancient times until the early industrial era. In the earliest known primitive olive oil producing installations the olives were probably crushed using pounders and stone basins. The olive pulp was pressed on an elevated stone base, with the help of a horizontal wooden beam with weights, which functioned as a lever. This method remained in use for over three thousand years. Being lighter than water, the floating olive oil was finally skimmed off.
A revolution in the Hellenistic period, fourth century BC, was the introduction of the rotating mill for crushing olives, which prevailed into recent times. In Greece, the animal-powered olive-mills covered the demands for increased olive oil production during the Venetian and Ottoman periods. These mills had one to three millstones that were cylindrical and larger than in earlier versions, while the crushing basin was now flat. The pre-industrial animal-powered oil-pressing installation operated in Greece well into the 1970s, without undergoing any significant technological development.
The pulp was then put in sacks, which were placed in a wooden screw-press. The wooden double press with a winch from Xirokambi, which is exhibited in the museum, is quite impressive. The wooden pressing-planks are attached to two screws, which were turned by men with the help of a perpendicular rotating axle. An olive press from the island of Lefkada documents the survival of animal power in the 20th century. Using large working models, emphasis has also been placed on the revival of the powered olive oil presses (water-powered, steam-powered, diesel-powered and electricity-driven).
A separate module is devoted to the domestic and industrial production of soap: from the large cauldron, still used by old-fashioned housewives to make soap, to the soap-vats used in industry.
There is a small, but interesting outdoor section of the museum as well. This features some olive trees and large olive oil-producing devices: Exact replicas of a Prehistoric, a Hellenistic and a Byzantine olive press are shown here.
During the Postbyzantine period, large organized workshops with several presses operating simultaneously developed alongside with diachronic domestic production of olive oil.
During the Postbyzantine period, large organized workshops with several presses operating simultaneously developed alongside with diachronic domestic production of olive oil.
(Vici Ståhlström)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☻☺☺
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
The Museum of the Olive and Greek Olive Oil
Othonos-Amalias 129
GR-231 00 Sparta
Grekland
www.piop.gr/en/diktuo-mouseiwn/Mouseio-Elias-Kai-Ellinikou-Ladiou/to-mouseio.aspx
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar