Rumelange (Rëmeleng på luxemburgska), en stad i sydvästra Luxemburg, var tidigare platsen för ett antal underjordiska järngruvor. Med stöd av Rumelanges stadsfullmäktige skapade en grupp av före detta gruvarbetare år 1973 ett gruvmuseum i tunnlarna i de nedlagda gruvorna. Deras mål var att hålla kvar minnet av gruvarbetet och utveckla turismen i en region, som led av den gradvisa nedläggningen av gruvorna. Tio år senare genomfördes en utvidgning av den underjordiska turen och det första besökartåget introducerades. Runt sekelskiftet omorganiserades både infrastrukturen ovan jord och den underjordiska turen. Byggnader restaurerades, museet lade spår för en ny kretsbana och köpte det nuvarande besökartåget.
Luxemburgs nationella gruvmuseums (Musée National des Mines de Fer Luxembourgeoises) samlingar består av verktyg, maskiner och dokument, som härrör sig från järnmalmsbrytningen i Luxemburg från 1870-talet till 1990-talet.
Receptionsbyggnaden ligger i Walertgruvans f.d. maskinhall, som byggdes omkring 1900. Ett urval av mindre föremål såsom lampor, verktyg, hjälmar, mätutrustning, fotografier och arkivhandlingar presenteras i montrar i utställningshallen, varav flera ägnas åt mineral och fossil.
Den huvudsakliga delen av det nationella gruvmuséets samlingar är ändå utställd i gruvgångarna. Efter en kort introduktion i utställningsbyggnaden stiger besökarna således på tåget för att komma in i gruvtunnlarna, som förr tillhörde gruvorna Kirchberg, Walert och Langengrund, vilka alla var sammankopplade. Gruvtåget färdas på en 650 meter lång bana genom huvudtunnlarna, som grävdes mellan 1880- och 1920-talen. Tunnlarna är tre meter höga och från tre till fem meter breda. Väl inne i gruvan kan besökarna också gå igenom gallerier från 1910-talet till 1950-talet medan guiden berättar om diverse gruvteknik och gruvarbetarnas dagliga liv.
Samlingen omfattar sällsynta gamla borrhammare och borrmaskiner samt mera moderna tryckluftsborrar. Utställda i sin ursprungliga miljö vittnar maskinerna om mer än ett århundrade av teknisk utveckling.
(Yngve Malmén)
Rumelange (Rëmeleng luxemburgiksi), kaupunki Luxemburgin lounaisosassa, oli aiemmin muutaman maanalaisen rautakaivoksen sijaintipaikka. Rumelangen kunnanvaltuuston tuella ryhmä entisiä kaivostyöntekijöitä perustivat vuonna 1973 kaivosmuseon hylättyjen kaivosten tunneleihin. Heidän tarkoituksenaan oli muistuttaa kaivostyöläisten työstä ja kehittää matkailua alueella, joka kärsi kaivosten asteittaisesta sulkemisesta. Kymmenen vuotta myöhemmin toteutettiin maanalaisen kierroksen laajentaminen ja ensimmäinen vierailijajuna otettiin käyttöön. Vuosisadan vaihteessa sekä maanpinnalla ollut infrastruktuuri että maanalainen kierros järjestettiin uudelleen.
Rakennukset restauroitiin, museo asennutti uudet raiteet ja nykyinen vierailijajunia ostettiin.
Luxemburgin kansallisen kaivosmuseon (Musée National des Mines de Fer Luxembourgeoises) kokoelmat koostuvat työkaluista, koneista ja asiakirjoista, jotka liittyvät rautamalmin louhintaan Luxemburgissa 1870-luvulta 1990-luvulle.
Vastaanottorakennus sijaitsee entisessä Walert-kaivoksen noin 1900 rakennetussa konehallissa. Lajitelma pienempiä esineitä, kuten lamppuja, työkaluja, kypäriä, mittauslaitteita, valokuvia ja asiakirjoja on esillä näyttelysali vitriineissä, joista useampi on omistettu mineraaleille ja fossiileille.
Pääosa kansallisen kaivosmuseon kokoelmista on kuitenkin esillä kaivoksen maanalaisissa tunneleissa. Lyhyen esittelyn jälkeen näyttelyrakennuksessa vierailijat astuvatkin junaan jatkakseen kaivostunneleihin, jotka kuuluivat Kirchbergin, Walertin ja Langengrundin kaivoksille ja jotka olivat kaikki yhteydessä toisiinsa. Kaivosessa juna kulkee 650 metriä pitkää rataa pitkin kaivoksen päätunneleissa, jotka kaivettiin 1880-luvulta aina 1920-luvulle asti. Tunnelit ovat kolme metriä korkeat ja kolmesta viiteen metriä leveät. Kaivoksessa vierailijat voivat myös kävellä 1910-1950 louhittuja kaivoskäytäviä pitkin oppaan samalla kertoessa eri kaivostekniikoista ja kaivostyöläisten jokapäiväisistä elämästä.
Kokoelma sisältää harvinaisia vanhoja porausvasaroita ja porauskoneita sekä modernimpiä paineilmaporia. Esitettynä alkuperäisessä ympäristössään koneet todistavat teknologian kehittymisestä yli vuosisadan ajalta.
(Yngve Malmén)
Rumelange (Rëmeleng in Luxembourgish), a town in south-western Luxembourg, used to be the site of some underground iron mines. With the support of Rumelange town council, a group of former miners created in 1973 a mining museum in the tunnels of the abandoned mines. Their aim was to keep the memory of the miners' work and develop tourism in a region suffering from the gradual closure of the mines. Ten years later an enlargement of the underground tour was implemented and the first visitor train was introduced. Around the turn of the century the surface infrastructures and underground tour were reorganized. Buildings were restored, the museum laid tracks for a new train circuit and bought the current visitor trains.
Luxembourg’s National Mining Museum's (Musée National des Mines de Fer Luxembourgeoises) collections consist of tools, machinery and documents in relation to iron ore mining in Luxembourg from the 1870s to the 1990s.
The reception building is located in the former engine shed of Walert mine built about 1900. A selection of smaller objects i.e. lamps, tools, helmets, surveying equipment, photographs and archive documents are presented in the showcases of the exhibition hall, of which several are devoted to minerals and fossils.
The principal part of the collection of the National Mining Museum is on display in the underground galleries of the mine. After a short introduction in the exhibition building the visitors board the train to enter the mine tunnels that belonged to the Kirchberg, Walert and Langengrund mines, which were all interconnected. The mine train travels on a 650 metre long circuit through the main tunnels dug between the 1880s and the 1920s. The tunnels are three metres high and from three to five metres wide. Once in the mine, visitors can also walk through galleries from the 1910s to the 1950s while the guide explains the different mining techniques and the daily life of the mineworkers.
The collection includes rare old boring hammers and drilling machines as well as more modern pneumatic drills. Shown in its original setting, the machinery bears witness to more than a century of technological evolution.
(Yngve Malmén)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☺☺☺
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
Musée National des Mines de Fer Luxembourgeoises
Rue de la Bruyère
L-3714 Rumelange
www.mnm.lu
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar