Talrika smides- och låsverkstäder brukade prägla livet i den tyska staden Steinbach-Hallenberg. Olika produkter av järn från Steinbach-Hallenberg brukade gå ut i hela världen och var kända för sin kvalitet. Typiska produkter var korkskruvar, spikar, lockjärn och tänger. Den tyska korkskruvsproduktionens vagga låg i denna lilla stad på sydsluttningen av Thüringer Wald.
Metallhantverksmuséet grundades i staden år 1996. Eftersom regionens och dess invånares historia och utveckling var påverkad av gruvdrift, smältverk och bearbetning av råjärn, är detta det dominerande temat i det lokala muséet.
I analogi med muséets profil ligger samlingens fokus på föremål från metallindustrin. Produkter från den lokala småindustrin, som tillverkat produkter av järn, ges mest utrymme. Denna industrigren inkluderar:
- produktion av tänger,
- produktion av korkskruvar,
- spiksmide,
- lockjärnstillverkning,
- produktion av laboratorie- och medicinsk utrustning,
- produktion av filar.
Samlingen med de olika produkterna kompletteras med särskilda produktionsverktyg, maskiner och utrustning, vilka dokumenterar produktionsprocesserna. I samlingen av historiska dokument och trycksaker finns främst företagskataloger, mäster- och gesällcertifikat samt allmänt material från lokala verkstäder och företag.
De till museihelheten hörande originalverkstäderna, en smedja för tillverkning av filar, hästskor och lås samt en korkskruvsverkstad, ger en inblick i produktionsförhållandena under det senaste århundradet. Dessutom har en spiksmedja rekonstruerats. Huvudattraktionen i metallhantverksmuséet är den historiska korkskruvsverkstaden, som flyttades till muséets tomt år 2005.
Låssmeden Ernst Recknagel och museichef Veronika Jung kan båda sägas vara korkskruvsentusiaster. Recknagel förtjänade på sin tid sitt levebröd genom att tillverka dessa små verktyg, medan Jung sedan många år gjort sitt bästa för att bevara kunskapen om denna bransch för eftervärlden.
Ända till 1985 hade den då över 80-årige Ernst Recknagel smitt korkskruvar enligt en tradition från hans förfäder. Veronika Jung insåg att de i Recknagels verkstad hade upptäckt en skatt värd att bevara. Kilovis med sot och smuts måste sopas ut ur verkstaden. Varje verktyg, varje maskin, varje bit papper, varje dokument på kontoret, varje hylla med råmaterial i lagret fotograferades, inventerades, katalogiserades, förpackades och lagrades i en lagerlokal. I maj 2005 rullade hela verkstadsbyggnaden genom gatorna i staden till muséet. Efter en lyckad flytt måste fönstren från farfars fars tid tätas och målas. Nu är alla verktyg och maskiner i rummen tillbaka på den plats där de hade legat i årtionden. Skulle den nu avlidne Ernst Recknagel idag återvända till sin tidigare arbetsplats, så kunde han genast återgå till att tillverka korkskruvar. En utställning över korkskruvsproduktionen och en inblick i historien om Recknagels familj har lagts till.
Recknagels korkskruvsverkstad är förmodligen den enda i sin helhet bevarade i Tyskland. Tillsammans med det tidigare metallhantverksmuséet bildar verkstaden nu en historisk helhet.
Metallhantverksmuséet grundades i staden år 1996. Eftersom regionens och dess invånares historia och utveckling var påverkad av gruvdrift, smältverk och bearbetning av råjärn, är detta det dominerande temat i det lokala muséet.
I analogi med muséets profil ligger samlingens fokus på föremål från metallindustrin. Produkter från den lokala småindustrin, som tillverkat produkter av järn, ges mest utrymme. Denna industrigren inkluderar:
- produktion av tänger,
- produktion av korkskruvar,
- spiksmide,
- lockjärnstillverkning,
- produktion av laboratorie- och medicinsk utrustning,
- produktion av filar.
Samlingen med de olika produkterna kompletteras med särskilda produktionsverktyg, maskiner och utrustning, vilka dokumenterar produktionsprocesserna. I samlingen av historiska dokument och trycksaker finns främst företagskataloger, mäster- och gesällcertifikat samt allmänt material från lokala verkstäder och företag.
De till museihelheten hörande originalverkstäderna, en smedja för tillverkning av filar, hästskor och lås samt en korkskruvsverkstad, ger en inblick i produktionsförhållandena under det senaste århundradet. Dessutom har en spiksmedja rekonstruerats. Huvudattraktionen i metallhantverksmuséet är den historiska korkskruvsverkstaden, som flyttades till muséets tomt år 2005.
Låssmeden Ernst Recknagel och museichef Veronika Jung kan båda sägas vara korkskruvsentusiaster. Recknagel förtjänade på sin tid sitt levebröd genom att tillverka dessa små verktyg, medan Jung sedan många år gjort sitt bästa för att bevara kunskapen om denna bransch för eftervärlden.
Ända till 1985 hade den då över 80-årige Ernst Recknagel smitt korkskruvar enligt en tradition från hans förfäder. Veronika Jung insåg att de i Recknagels verkstad hade upptäckt en skatt värd att bevara. Kilovis med sot och smuts måste sopas ut ur verkstaden. Varje verktyg, varje maskin, varje bit papper, varje dokument på kontoret, varje hylla med råmaterial i lagret fotograferades, inventerades, katalogiserades, förpackades och lagrades i en lagerlokal. I maj 2005 rullade hela verkstadsbyggnaden genom gatorna i staden till muséet. Efter en lyckad flytt måste fönstren från farfars fars tid tätas och målas. Nu är alla verktyg och maskiner i rummen tillbaka på den plats där de hade legat i årtionden. Skulle den nu avlidne Ernst Recknagel idag återvända till sin tidigare arbetsplats, så kunde han genast återgå till att tillverka korkskruvar. En utställning över korkskruvsproduktionen och en inblick i historien om Recknagels familj har lagts till.
Recknagels korkskruvsverkstad är förmodligen den enda i sin helhet bevarade i Tyskland. Tillsammans med det tidigare metallhantverksmuséet bildar verkstaden nu en historisk helhet.
(Vici Ståhlström)
Lukuisat taonta- ja lukkopajat olivat leimallisia elämälle saksalaisessa Steinbach-Hallenbergin kaupungissa. Steinbach-Hallenbergistä pienrautatuotteita meni kaikkialle maailmassa ja olivat tunnettuja laadustaan. Tyypillisiä tuotteita olivat korkkiruuvit, naulat, kiharrinraudat ja pihdit. Saksan korkkiruuvivalmistuksen kehto oli tässä pikkukaupungissa Thüringer Waldin etelärinteessä.
Metallikäsityömuseo perustettiin kaupunkiin vuonna 1996. Koska alueen ja sen asukkaiden historiaan ja kehitykseen vaikutti kaivostoiminta, sulatot ja raakaraudan käsittely, tämä on hallitseva teema myös paikallisessa museossa.
Museon profiilin mukaisesti kokoelma keskittyy metalliteollisuuden esineisiin. Tuotteille, joita valmistettiin raudasta paikallisessa pienteollisuudessa, on annettu eniten tilaa. Näitä teollisuudenaloja ovat:
- pihtien tuotanto,
- korkkiruuvien valmistus,
- naulojen taonta,
- kiharrinrautojen valmistus,
- laboratorio-ja lääketieteelliset laitteiden tuotanto
- viilojen tuotanto.
Erilaisten tuotteiden kokoelmaa täydentää tuotantoprosesseja kuuvaavat erityiset tuotannon työkalut, koneet ja laitteet. Historiallisten asiakirjojen ja julkaisujen kokoelma koostuu ensisijaisesti yritysluetteloista, mestari- ja kisällitodistuksista sekä yleistä aineistoa paikallisista pajoista ja yrityksistä.
Museokokonaisuuteen kuuluvat alkuperäiset työpajat, paja viilojen, hevosenkenkien ja lukojen valmista-miseksi sekä korkkiruuvityöpaja, antavat tietoa tuotanto-olosuhteista viime vuosisadalla. Lisäksi on rekonstruoitu naulapaja. Tärkein nähtävyys metallikäsityömuseossa on historiallinen korkkiruuvityöpaja, joka siirrettiin museon tontille vuonna 2005.
Lukkoseppä Ernst Recknagel ja museon kuraattori Veronica Jung voidaan molemmat kutsu korkkiruuvi-intoilijoiksi. Recknagel ansaitsi aikanaan elantonsa valmistamalla näitä pieniä työkaluja, kun taas Jung on vuosia tehnyt parhaansa säilyttääkseen tietoa tästä alasta jälkipolville.
Vuoteen 1985 asti silloin yli 80-vuotias Ernst Recknagel oli takonut korkkiruuveja esivanhempiensa perinteen mukaisesti. Veronika Jung huomasi, että he Recknagelin työpajassa olivat löytäneensä säilyttämisen arvoisen arteen. Useita kiloja nokea ja likaa oli pyyhkäistävä pois työpajasta. Jokainen työkalu, jokainen kone, jokainen pala paperia, jokainen asiakirja toimistossa, kaikki varaston hyllyillä olleet raaka-aineet valokuvattiin, inventoitiin, luetteloitiin, pakattiin ja varastoitiin. Toukokuussa 2005 koko verstasrakennus siirrettiin kaupungin kaduilla museoon. Onnistuneen siirron jälkeen isoisän isän aikaiset ikkunat oli tiivistettävä ja maalattava. Nyt kaikki työkalut ja koneet ovat huoneissa samoilla paikoilla, joilla ne olivat maanneet vuosikymmeniä. Jos nyt edeesmennyt Ernst Recknagel tänään palaisi vanhalle työpaikalleen, hän voisi heti ryhtyä korkkiruuvien tekoon. Korkkiruuvien tuotannosta kertova ja tietoa Recknagelin perheen historiasta antava näyttely on lisätty.
Recknagelin korkkiruuvityöpaja on luultavasti ainoa täysin säilynyt Saksassa. Yhdessä aiemman metallikäsityömuseon kanssa työpaja muodostaa nyt historiallisen kokonaisuuden.
Metallikäsityömuseo perustettiin kaupunkiin vuonna 1996. Koska alueen ja sen asukkaiden historiaan ja kehitykseen vaikutti kaivostoiminta, sulatot ja raakaraudan käsittely, tämä on hallitseva teema myös paikallisessa museossa.
Museon profiilin mukaisesti kokoelma keskittyy metalliteollisuuden esineisiin. Tuotteille, joita valmistettiin raudasta paikallisessa pienteollisuudessa, on annettu eniten tilaa. Näitä teollisuudenaloja ovat:
- pihtien tuotanto,
- korkkiruuvien valmistus,
- naulojen taonta,
- kiharrinrautojen valmistus,
- laboratorio-ja lääketieteelliset laitteiden tuotanto
- viilojen tuotanto.
Erilaisten tuotteiden kokoelmaa täydentää tuotantoprosesseja kuuvaavat erityiset tuotannon työkalut, koneet ja laitteet. Historiallisten asiakirjojen ja julkaisujen kokoelma koostuu ensisijaisesti yritysluetteloista, mestari- ja kisällitodistuksista sekä yleistä aineistoa paikallisista pajoista ja yrityksistä.
Museokokonaisuuteen kuuluvat alkuperäiset työpajat, paja viilojen, hevosenkenkien ja lukojen valmista-miseksi sekä korkkiruuvityöpaja, antavat tietoa tuotanto-olosuhteista viime vuosisadalla. Lisäksi on rekonstruoitu naulapaja. Tärkein nähtävyys metallikäsityömuseossa on historiallinen korkkiruuvityöpaja, joka siirrettiin museon tontille vuonna 2005.
Lukkoseppä Ernst Recknagel ja museon kuraattori Veronica Jung voidaan molemmat kutsu korkkiruuvi-intoilijoiksi. Recknagel ansaitsi aikanaan elantonsa valmistamalla näitä pieniä työkaluja, kun taas Jung on vuosia tehnyt parhaansa säilyttääkseen tietoa tästä alasta jälkipolville.
Vuoteen 1985 asti silloin yli 80-vuotias Ernst Recknagel oli takonut korkkiruuveja esivanhempiensa perinteen mukaisesti. Veronika Jung huomasi, että he Recknagelin työpajassa olivat löytäneensä säilyttämisen arvoisen arteen. Useita kiloja nokea ja likaa oli pyyhkäistävä pois työpajasta. Jokainen työkalu, jokainen kone, jokainen pala paperia, jokainen asiakirja toimistossa, kaikki varaston hyllyillä olleet raaka-aineet valokuvattiin, inventoitiin, luetteloitiin, pakattiin ja varastoitiin. Toukokuussa 2005 koko verstasrakennus siirrettiin kaupungin kaduilla museoon. Onnistuneen siirron jälkeen isoisän isän aikaiset ikkunat oli tiivistettävä ja maalattava. Nyt kaikki työkalut ja koneet ovat huoneissa samoilla paikoilla, joilla ne olivat maanneet vuosikymmeniä. Jos nyt edeesmennyt Ernst Recknagel tänään palaisi vanhalle työpaikalleen, hän voisi heti ryhtyä korkkiruuvien tekoon. Korkkiruuvien tuotannosta kertova ja tietoa Recknagelin perheen historiasta antava näyttely on lisätty.
Recknagelin korkkiruuvityöpaja on luultavasti ainoa täysin säilynyt Saksassa. Yhdessä aiemman metallikäsityömuseon kanssa työpaja muodostaa nyt historiallisen kokonaisuuden.
(Vici Ståhlström)
Numerous forging and locksmiths' workshops used to characterise life in the German town of Steinbach-Hallenberg. Various products made of iron used to be sent from Steinbach-Hallenberg all over the world and were known for their quality. Typical products were cork screws, nails, curling irons and pliers. The cradle of German corkscrew production lay in this small town on the southern slope of the Thuringian Forest.
The Metal Crafts Museum was founded in the town in 1996. Since the history and development of the region and its inhabitants was influenced by mining, smelting and processing of pig iron, this is also the dominant theme in the local museum.
In analogy with the museum's profile, is the focus of the collection on objects from the metal industry. Products from the local small industry, which manufactured products of iron, are given the most space. This branch of industry includes:
- production of pliers,
- production of cork screws,
- spike forging,
- curling iron manufacturing,
- production of laboratory and medical equipment,
- production of files.
The collection of the various products is complemented by specific production tools, machinery and equipment, which are documenting the production processes. The collection of historical documents and publications primarily consists of business directories, Masters' and journeymen's certificates and general documents from local workshops and businesses.
The original workshops of the museum, a workshop for the manufacture of files, horseshoes and locks and a corkscrew workshop, provides an insight into the ways of production during the last century. Furthermore, a workshop for the production of nails has been reconstructed. The main attraction of The Metal Crafts Museum is the historic corkscrew workshop, which was moved to the museum grounds in 2005.
Locksmith Ernst Recknagel and museum director Veronika Jung can both be described as corkscrew enthusiasts. In his time Recknagel erned his living by manufacturing these small tools, while Jung for many years has done her best to preserve the knowledge of this industry for the posterity.
Until 1985 the at that time over 80-year-old Ernst Recknagel had manufactured corkscrews based on a tradition from his ancestors. Veronika Jung realised that in Recknagel's workshop they had discovered a treasure worth preserving. Kilos of soot and dirt had to be swept out of the workshop. Every tool, every machine, every piece of paper, every document in the office, each shelf with raw materials in the warehouse were photographed, inventoried, cataloged, packaged and stored in a warehouse. In May 2005, the entire workshop building was moved through the streets of the town to the museum. After the successful relocation windows from great-grandfather's time had to be sealed and painted. Now all the tools and machines are back in the rooms in the places, where they had lain for decades. Would the late Ernst Recknagel today return to his previous workplace, he could immediately return to making corkscrews. An exhibition of corkscrew production and an insight into the history of Recknagel's family has been added.
Recknagel's corkscrew workshop is probably the only entirely preserved one in Germany. Together with the previous metal crafts museum the workshop now forms a historical whole.
The Metal Crafts Museum was founded in the town in 1996. Since the history and development of the region and its inhabitants was influenced by mining, smelting and processing of pig iron, this is also the dominant theme in the local museum.
In analogy with the museum's profile, is the focus of the collection on objects from the metal industry. Products from the local small industry, which manufactured products of iron, are given the most space. This branch of industry includes:
- production of pliers,
- production of cork screws,
- spike forging,
- curling iron manufacturing,
- production of laboratory and medical equipment,
- production of files.
The collection of the various products is complemented by specific production tools, machinery and equipment, which are documenting the production processes. The collection of historical documents and publications primarily consists of business directories, Masters' and journeymen's certificates and general documents from local workshops and businesses.
The original workshops of the museum, a workshop for the manufacture of files, horseshoes and locks and a corkscrew workshop, provides an insight into the ways of production during the last century. Furthermore, a workshop for the production of nails has been reconstructed. The main attraction of The Metal Crafts Museum is the historic corkscrew workshop, which was moved to the museum grounds in 2005.
Locksmith Ernst Recknagel and museum director Veronika Jung can both be described as corkscrew enthusiasts. In his time Recknagel erned his living by manufacturing these small tools, while Jung for many years has done her best to preserve the knowledge of this industry for the posterity.
Until 1985 the at that time over 80-year-old Ernst Recknagel had manufactured corkscrews based on a tradition from his ancestors. Veronika Jung realised that in Recknagel's workshop they had discovered a treasure worth preserving. Kilos of soot and dirt had to be swept out of the workshop. Every tool, every machine, every piece of paper, every document in the office, each shelf with raw materials in the warehouse were photographed, inventoried, cataloged, packaged and stored in a warehouse. In May 2005, the entire workshop building was moved through the streets of the town to the museum. After the successful relocation windows from great-grandfather's time had to be sealed and painted. Now all the tools and machines are back in the rooms in the places, where they had lain for decades. Would the late Ernst Recknagel today return to his previous workplace, he could immediately return to making corkscrews. An exhibition of corkscrew production and an insight into the history of Recknagel's family has been added.
Recknagel's corkscrew workshop is probably the only entirely preserved one in Germany. Together with the previous metal crafts museum the workshop now forms a historical whole.
(Vici Ståhlström)
Poäng - Pisteet - Points
☻☻☺☺☺
(Vici Ståhlström)
Adress - Osoite - Address
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar