Atens gasbolag grundades 1857 för att täcka stadens behov av offentlig belysning. Gasverket, som startade sin verksamhet 1862, var den första energiproduktionsenheten i hela Grekland. Dess nyckelposition vid början av Pireos-gatan tjänade till att sporra till ytterligare tillväxt, vilket gjorde Pireos-gatans omgivning till stadens största industriområde under flera decennier.
Vid den tidpunkt, då gasverket grundades, hade resultaten av den industriella revolutionen precis börjat göra sitt inträde i den då nyligen inrättade grekiska staten. Således var det en fransk affärsman, François Théophile Feraldi, som förvärvade maskiner och utrustning från Frankrike och Tyskland och kol från Wales. Retorter, skorstenar och en gasklocka (gasometer) byggdes och ett distributionsnät skapades. Då anläggningen fåtts igång, gjordes fortlöpande ansträngningar för att förbättra kvaliteten på gasen och nätverket. Förändringar i ledningen skedde ofta. År 1887 övertog Giovanni Baptista Serpieri ledningen av fabriken och Atens gasverks lilla fabrik trädde in i en tid av tillväxt. Anläggningen fördubblades i storlek och en produktionsenhet för vattengas byggdes.
Distributionsnätet utökades i och med att användningen av kolgas spred sig i slutet av 1800-talet, när denna nya form av energi började användas förutom för den offentliga belysningen också för tillämpningar i hushållen och industrin. I själva verket spelade gasverket en avgörande roll för utvecklingen av Aten. Det bidrog väsentligt till huvudstadens modernisering och ändrade karaktären hos dess invånares hemliv och helt allmänt gav stadens atmosfär en aura av en modern stad.
Fabriken själv var som en självständig stad i staden Aten. Där fanns en frisersalong, en restaurang, ett spa (hamam), en vårdcentral, ett kemiskt laboratorium, en mekanisk verkstad och en smedja. Ett av de mest tätbefolkade områdena i huvudstaden blev t.o.m. uppkallat efter denna fabrik: Gazohori dvs. gasbyn.
Mellankrigstidens politiska oroligheter liksom även spridningen av elektriciteten gynnade inte nya investeringar i anläggningen. År 1938 gavs anläggningens ledning över åt Atens kommun och 1952 inrättades Atens kommunala gasverk (DEFA) formellt. DEFA fortsatte produktionen och distributionen av kolgas via huvudstadens nätverk, men kolgasen förlorade kontinuerligt mark. Efter nästan 130 års verksamhet stängdes Atens gasverk permanent år 1984.
Bara några år efter anläggningens nedläggning hade man påbörjat planeringen för utnyttjande och återanvändning av de övergivna anläggningarna. Kulturministeriet listade platsen som ett historiskt monument. Organisationen Technopolis, ett kommunalt företag för att skydda och främja industriminnesparken Gazi i Aten, grundades. Sedan 1999 har platsen varit i bruk som staden Atens Technopolis-park, en plats för kulturella och andra evenemang. Reparationen och restaureringen av de gamla byggnaderna samt anläggningens friställda uterum avslutades under 2004.
År 2011 åtog sig den nya förvaltningen för Technopolis en ambitiös plan för att skapa ett gasindustrimuseum, eftersom platsen utgjorde ett representativt exempel på 1800-tals teknologi och industriell arkitektur. Dessutom stod de flesta av dess byggnader fortfarande kvar och en stor del av dess mekaniska utrustning hade bevarats nästan intakt. Dessa, tillsammans med flera objekt, som har samlats in från anläggningen, och kolgasapparatur, omfattar industrimuseets rika samling. I själva verket är Atens gasverk ett av de få gamla gasverk i Europa där nästan alla anläggningar och maskiner har överlevt intakta.
I januari 2013 öppnade museet i det gamla gasverket sina portar för allmänheten. Museet syftar till att belysa både fabrikens historia och den industriella utvecklingen i Aten under de senaste två århundradena. Alla texter och all information i museet är på två språk (grekiska/engelska).
I museet får man allmän information om industrihistoria och det industriella arvet. Inne i museet visas historien om Atens gasverk och andra gasverk i Grekland och i Europa. Längs en noggrant dragen rutt med angivna stopp längs vägen har besökaren möjlighet att besöka anläggningens byggnader och ta del av produktionslinjen för kolgas.
Turen startar från den gamla anläggningens innergård, där arbetarna samlade och vägde kolet. Det var här produktionen av gasens huvudsakliga biprodukt, koksen, ägde rum.
Det första numrerade stoppet är vid de nya retorterna, där begreppen det industriella arvet och industriell arkeologi samt uppfinnarnas roll förklaras. Runt en av skorstenar presenteras Atens gasverks historia. Här kan man också bese Babcock & Wilcox -ångpannorna.
De nästa hållplatserna är i byggnaden med de imponerande gamla retorterna. Fabriksledningen och de anställda samt deras arbetsvillkor presenteras också här. Ett annat stopp på den historiska rutten längs produktionslinjen för kolgas är vid gasrenarna, där svavelväte separerades från gasen. Ett av de sista stoppen handlar om gasklockorna, i vilka gasen lagrades. I sektionen för de europeiska gasverken presenteras en syn på den arkitektoniska metamorfosen hos gasbehållare i Europa. Slutligen är den gamla vattengasbyggnaden i huvudsak ett café, men innehåller fortfarande en del av originalutrustningen samt fabriksritningar, medan man i den nya vattengasbyggnaden kan uppleva en nyare och större processutrustning. Här kan besökaren också titta på dokumentärer om Atens gasverk och besöka museets presentbutik.
Det finns många museer i Aten om antikens historia, men bara en i samband med stadens moderna industri- och teknikhistoria. Dessutom står en del av fabriksområdet (ca 30.000 m2) värd för kulturevenemang. Här finns till exempel museet för radiosändningar och Maria Callas Museum. En gasklocka har förvandlats till kontor och utställningslokaler, medan en annan är hem för Atens lokalradio. Den rymmer också en amfiteater som lämpar sig för teaterföreställningar, konserter, etc.
(Yngve Malmén)
Ateenan kaasuyhtiö perustettiin vuonna 1857 kattamaan kaupungin julkisen valaistuksen tarpeen. Aloittaessaan toimintansa vuonna 1862 kaasulaitos oli ensimmäinen energiantuotantoyksikkö koko Kreikassa. Sen keskeinen sijainti Pireos-kadun alkupäässä kannusti aluetta kasvamaan, mikä teki Pireos-kadun ympåristöstä kaupungin suurimman teollisuusalueen useiksi vuosikymmeniksi.
Kaasulaitoksen perustamisen aikoihin teollisen vallankumouksen saavutukset olivat vasta alkaneet saapua hieman aikaisemmin perustettuun Kreikan valtioon. Näin ollen ranskalainen liikemies, François Théophile Feraldi, oli se, joka osti koneet ja laitteet Ranskasta ja Saksasta ja kivihiilen Walesista. Retortit, savupiippu ja kaasukello (kaasusäiliö) rakennettiin ja jakeluverkosto luotiin. Laitoksen käynnistyttyä pyrittiin jatkuvasti parantamaan kaasun laatua ja kaasuverkkoa. Yrityksen johto vaihtui usein. Vuonna 1887 Giovanni Baptista Serpieri otti tehtaan hallintaansa ja Ateenan pieni kaasuyhtiö astui kasvun aikakauteen. Tehdasta kaksinkertaistettiin ja vesikaasun tuotantoyksikkö rakennettiin.
Verkko laajeni hiilikaasun käytön lisääntyessä 1800-luvun loppupuolella, kun tätä uutta energiamuotoa ruvettiin käyttämään paitsi julkiseen valaistukseen myös kotitalouksissa ja teollisuudessa. Kaasulaitoksella olikin ratkaiseva merkitys Ateenan kehitykselle. Se vaikutti olennaisesti pääkaupungin nykyaikaistamiseen ja muutti kaupungin asukkaiden kotiolojen luonnetta ja yleisemminkin lisäsi kaupungin tunnelmaan modernin kaupungin tuntua.
Tehdas itse oli kuin itsenäinen kaupunki Ateenan kaupungissa. Siellä oli parturi, ruokala, kylpylä (hamam), terveyskeskus, kemian laboratorio, konepaja ja takomo. Eräs kaupungin tiheimmin asutuista kaupunginosista on jopa nimetty tämän tehtaan mukaan: Gazohori eli kaasukylä.
Sotien välisenä aikana poliittiset levottomuudet sekä myös sähköistyksen leviäminen eivät kannustaneet uusiin investointeihin tehtaaseen. Vuonna 1938 tehtaan johto luovutettiin Ateenan kaupungille ja vuonna 1952 Ateenan kunnallinen kaasuyhtiö (DEFA) perustettiin virallisesti. DEFA jatkoi hiilikaasun tuotantoa ja jakelua pääkaupungin verkkoon, mutta hiilikaasu menetti jatkuvasti alaa. Lähes 130 vuoden toiminnan jälkeen Ateena kaasulaitos suljettiin pysyvästi 1984.
Vain muutama vuosi tehtaan sulkemisen jälkeen alettiin laatia suunnitelmia hylättyjen tilojen hyödyntämistä ja uudelleenkäyttöä varten. Kulttuuriministeriö listasi tehdasalueen historialliseksi muistomerkiksi. Perustettiin Technopolis-organisaatio, kunnallinen liikelaitos Ateenan historiallisen Gazi-teollisuuspuiston suojelemiseksi ja edistämiseksi. Vuodesta 1999 paikka on toiminut Ateenan kaupungin Technopolis-puistona, kulttuuri- ja muiden tapahtumien pitopaikkana. Vanhojen rakennusten korjaus ja entisöinti sekä tehdasalueen vapaiden ulkoalueiden maisemointi saatiin päätökseen vuonna 2004.
Vuonna 2011 Technopoliksen uusi johto sitoutui kunnianhimoiseen suunnitelmaan luoda kaasuteollisuusmuseo, koska alue muodosti edustavan esimerkin 1800-luvun teknologiasta ja teollisuuden arkkitehtuurista. Lisäksi useimmat sen rakennuksista olivat yhä paikallaan ja suuri osa sen mekaanisista laitteista oli säilynyt lähes ennallaan. Nämä yhdessä useiden laitoksesta kerättyjen esineiden ja hiilikaasulaitteiden kanssa muodostavat teollisuusmuseon runsaan kokoelman. Onkin niin, että Ateena kaasulaitos on yksi harvoista vanhoista kaasulaitoksista Euroopassa, missä lähes kaikki tilat ja koneet ovat säilyneet ennallaan.
Tammikuussa 2013 museo vanhassa kaasulaitoksessa avasi porttinsa yleisölle. Museo pyrkii tuomaan esiille sekä tehtaan historian että Ateenan teollisen kehityksen kahden viime vuosisadan aikana. Kaikki tekstit ja tiedot museossa ovat kaksikielisiä (kreikka/englanti).
Museossa saa yleistä tietoa teollisuushistoriasta ja teollisesta perinnöstä. Museossa näytetään Ateenan kaasulaitoksen sekä muiden Kreikan ja Euroopan kaasulaitosten historia. Seuraamalla huolellisesti laadittua reittiä pysähtymispaikkoineen on mahdollisuus kiertää tehtaan tilat ja tutkailla kivihiilikaasun tuotantolinjaa.
Kierros alkaa vanhan laitoksen sisäpihalta, jossa työntekijät kokosivat ja punnitsivat kivihiiltä. Tämä oli myös paikka, jossa kaasun tärkein sivutuote, koksi, tuotettiin.
Ensimmäinen numeroitu pysähdyspaikka on uusien retortien kohdalla, jossa käsitteet teollinen perintö ja teollisuusarkeologia sekä keksijöiden rooli selitetään. Yhden savupiipun ympärillä esitetään Ateenan kaasulaitoksen historia. Täällä näkee myös Babcock & Wilcox -höyrykattilat.
Seuraavat pysähdyspaikat ovat vaikuttavia vanhoja retorteja sisältävässä rakennuksessa. Laitoksen johtoa ja työntekijöitä sekä heidän työolojaan esitellään myös tässä. Eräs pysähdys hiilikaasun historiallista tuotantolinjaa seuraavalla reitillä on puhdistuslaitteilla, jossa rikkivety erotettiin kaasusta. Eräs viimeisistä pysähdyspaikoista on kaasukellojen luona, joissa kaasu varastoitiin. Euroopan kaasulaitoksia esittelevässä osassa annetaan kuva kaasukellojen arkkitehtonisesta muodonmuutoksesta ympäri Eurooppaa. Lopuksi vanha vesikaasurakennus on pääosiltaan muutettu kahvilaksi, mutta se pitää vielä sisällään osan alkuperäistä varusteista ja laitospiirustuksia, kun taas uudessa vesikaasurakennuksessa voi tutustua uudempiin ja suurempiin prosessilaitteisiin. Täällä vierailija voi myös katsella Ateenan kaasulaitokseen liittyviä dokumentteja sekä käydä museon lahjatavarakaupassa.
Ateenassa on monta antiikin historiaan liittyväät museota, mutta vain yksi liittyy kaupungin modernin teollisuuden ja teknologian historiaan. Lisäksi osa laajemmasta tehdasalueesta (noin 30.000 m2) on paikka, jossa järjestetään kulttuuritapahtumia. Aluella on esimerkiksi Radiolähetysmuseo ja Maria Callas Museo. Yksi kaasukelloista on muutettu toimistoiksi ja näyttelytiloiksi, kun taas toinen on Ateenan paikallisradion kotina. Se pitää sisällään myös amfiteatterin, joka soveltuu teatteriesityksille, konserteille jne.
(Yngve Malmén)
The Athens’ gasworks was established in 1857, in order to cover the city's need for public lighting. Starting its operation in 1862, the gasworks was the first energy production unit in all of Greece. Its key location at the beginning of Pireos Street served to spur further growth, rendering the area around Pireos Street the city's largest industrial zone for several decades.
At the time the gasworks was founded, achievements of the industrial revolution had just started to make their entry in the then recently established Greek state Thus it was a French businessman, François Théophile Feraldi, who acquired machinery and equipment from France and Germany and coal from Wales. Retort benches, a chimney stack and a gasholder (gasometer) was built and a distribution network was created. Once in operation, continuous efforts were made to improve the quality of the gas and the network. Management changed hands frequently. In 1887, Giovanni Baptista Serpieri assumed the management of the factory and Athens’ small gasworks entered its era of growth. The plant doubled in size and a water gas production unit was built.
The network was expanded as the use of coal gas spread towards the end of the 19th century when this new form of energy was first used in applications other than public lighting entering households and the industry. Indeed, the gasworks played a decisive part in the development of Athens. It substantially contributed to the capital's modernisation and changed the nature of its inhabitants' home life and generally infused the city's atmosphere with an aura of a modern city.
The factory itself was like an autonomous city within the city of Athens. It housed a barber shop, restaurant, spa (hamam), medical centre, chemical laboratory, mechanical workshop and a forge. One of the most densely populated districts of the capital was even named after this plant: Gazohori i.e. gas village.
During the interwar period political unrest as well as the proliferation of electricity did not favour new investments in the plant. In 1938 the plant's management was turned over to the Municipality of Athens and in 1952 the Athens Municipal Gasworks (DEFA) was formally established. DEFA continued the production and distribution of coal gas via the capital's network, but coal gas continuously lost ground. After almost 130 years of operation, the Athens Gasworks was permanently closed down in 1984.
Just a few years after the plant's closedown, plans had already started for the exploitation and reuse of the abandoned facilities. The Ministry of Culture listed the site as a historical monument. The organisation Technopolis, a municipal enterprise for the protection and promotion of Athens’ Gazi Industrial Archaeological Park, was founded. Since 1999, the site has been operating as the City of Athens Technopolis Park, a venue hosting cultural and other events. Repair and restoration of the old buildings as well as landscaping the plant's free spaces were concluded in 2004.
In 2011 the new management of Technopolis undertook the ambitious plan to create an Industrial Gas Museum, as the site constituted a representative example of 19th century technology and industrial architecture. Furthermore, most of its buildings still stood and a large part of its mechanical equipment had been preserved almost intact. These, along with several objects gathered from the plant as well as coal gas appliances, comprise the Industrial Museum's rich collection. Indeed, Athens Gasworks is one of the few old gasworks in Europe where almost all facilities and machinery have survived intact.
In January 2013, the museum in the old gasworks opened its gates to the public. The Museum aims to highlight both the plant’s history and the industrial development of Athens during the last two centuries. All the texts and info inside the museum are bilingual (Greek/English).
In the museum visitors can get general information on industrial history and industrial heritage. There the history of Athens’ gasworks along with other gasworks in Greece and in Europe is being displayed. Following a carefully drawn route with specified stops along its course, visitors have the opportunity to tour the plant's facilities and observe the coal gas production line.
The tour starts from the old plant’s central courtyard, where the workers gathered and weighed the coal. This was where the production of the main by-product of gas, coke, took place.
The first numbered stop is at the new retorts, where the concepts of industrial heritage and industrial archeology and the role of the inventors are explained. Around one of the stacks the history of Athens’ gasworks is presented. Here you will also see the Babcock & Wilcox steam boilers.
The next stops are in the building with the impressive old retorts. The plant management and the workers and their working conditions are also presented here. Another stop on the route of the historic coal gas production line is at the purifiers, where hydrogen sulphide was separated from the gas. One of the last stops is about the gasholders, in which the gas was stored. In the European gasworks sector a view on the architectural metamorphosis of gasometers around Europe is presented. Finally, the Old Watergas building is today essentially a café, but it still holds part of the original equipment and plant drawings, while in the New Watergas building more recent and larger process equipment can be experienced. Here visitors may also watch documentaries on Athens’ gasworks and visit the museum’s gift shop.
There are many museums in Athens related to ancient history, but only this one related to the city’s modern history of industry and technology. Furthermore, a part of the broader factory area (about 30,000 m2) is a venue that hosts cultural events. The site hosts, for instance, the Museum of Radio Broadcasting and the Maria Callas Museum. One gasometer have been turned into offices and exhibition spaces, while another is home to Athina Municipal Radio. It also holds an amphitheatre suitable for theatre performances, concerts, etc.
(Yngve Malmén)
Poäng ‒ Pisteet ‒ Points
☻☻☻☻☻
(Yngve Malmén)
Adress – Osoite – Address
Technopolis City of Athens
Pireos Street 100
Gazi
GR-11854 Athinai
www.technopolis-athens.com/web/guest/museum/home
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar