År 1981 var familjen Gorrotxategis gamla konditorifabrik från 1600-talet i norra Spanien på grund av sitt förfallna tillstånd nära att falla ihop. José Mª Gorrotxategi, vars familj hade specialicerat sig på att göra bakverk och choklad sedan flera generationer, tyckte, att de gamla verktygen, som hade använts i fabriken, var för viktiga för att bli bortkastade. Då han var medveten om etnologins betydelse för byns historia, ville han sprida kunskap om sitt yrkes maskiner och verktyg. År 1983 grundade han Gorrotxategi Konfiterí Museoa, som också är känt som Museo de la Confitería de Tolosa. Utgående från de verktyg, som hade använts i den gamla Xaxu-konditorifabriken, byggde han upp samlingen genom att köpa utrustning från andra konditorifabriker. Dessa traditionella verktyg hade använts fram till elektricitetens intåg.
Betydelsen av denna period ligger i dess etnologiska rikedom, där föremålen till största delen gjordes av baskiska hantverkare, som använde trä från skogarna, sten från stenbrotten och brons och därvid klart visade sin förmåga att tillverka dessa föremål. Den viktigaste verksamheten för en konditor mellan 1300- och 1500-talen var att tillverka ljus, vilket gav dessa yrkesmän titeln "cereros". Ljusstöpariet var viktigare än tillverkningen av sötsaker på grund av den stora konsumtionen av vaxljus både för bruk i hemmen och för att leva upp till den tidens religiösa förpliktelser. Den gemensamma källan både för honung och vax förklarar varför de vitt skilda tillverkningarna från dessa råmaterial gjordes av samma person eller grupp i den historiska begynnelsen för detta hantverk.
Introduktionen av elektrisk energi och förändringarna i de religiösa sederna ledde till en nedgång i ljusstöparnas arbete. Dessa personer blev sedan kallade konditorer, men de fortsatte med att utveckla vaxprodukter in på 1900-talet, men med en allt ökande andel av söta produkter.
Det lilla Gorrotxategi Konfiterí Museoa i den spanska staden Tolosa förevisar verktyg och maskiner, som konditorer har använt sedan 1800-talet, samt visar hur produkter såsom ljus, kaffe, choklad, karameller, kex och glass brukade tillverkas.
Introduktionen av elektrisk energi och förändringarna i de religiösa sederna ledde till en nedgång i ljusstöparnas arbete. Dessa personer blev sedan kallade konditorer, men de fortsatte med att utveckla vaxprodukter in på 1900-talet, men med en allt ökande andel av söta produkter.
Det lilla Gorrotxategi Konfiterí Museoa i den spanska staden Tolosa förevisar verktyg och maskiner, som konditorer har använt sedan 1800-talet, samt visar hur produkter såsom ljus, kaffe, choklad, karameller, kex och glass brukade tillverkas.
(Vici Ståhlström)
Vuonna 1981 oli pohjoisessa Espanjassa sijainnut Gorrotxategi-perheen vanha konditoriatehdas 1600-luvulta ränsistyneen kuntonsa takia vaarassa sortua. José Mª Gorrotxategi, jonka perhe oli erikoistunut leivonnaisten ja suklaan tekoon jo useamman sukupolven ajan, oli sitä mieltä, että tehtaassa käytetyt vanhat työkalut olivat liian tärkeitä poisheitettäviksi. Koska hän oli tietoinen kansantieteiden tärkeydestä kylän historiassa, hän tahtoi levittää tietoa ammattissaan käytetyistä koneista ja tekniikoista. Vuonna 1983 hän perusti Gorrotxategi Konfiterí Museoa, joka myös tunnetaan nimellä Museo de la Confitería de Tolosa. Lähtien vanhassa Xaxu-konditoriatehtaassa käytetyistä työkaluista hän kartutti kokoelmaansa ostamalla laitteita muista konditoriatehtaista. Näitä perinteisiä työkaluja oli käytetty aina sähkön saapumiseen asti.
Tämän aikakauden merkitys piilee sen etnologisessa rikkaudessa, jolloin esineet suurimmaksi osaksi olivat baskimaan käsityöläisten tekemiä käyttäen puuta metsistä, kiveä louhuksista ja pronssia ja täten he selvästi osoittivat taitonsa valmistaa näitä esineitä. Kondiittorin tärkein tehtävä 1300-luvulta 1500-luvulle oli kynttilöiden valmistaminen antaen näille ammattimiehille tittelin "cereros". Kynttilöiden valaaminen oli makeisten valmistusta tärkeämpi vahakynttilöiden suuren menekin takia sekä kodeissa että sen ajan uskonnollisten velvoitteiden täyttämisessä. Sekä hunajan että vahan yhteinen lähde selittää sen, miksi täysin erilaiset valmisteet tehtiin saman henkilön tai ryhmän toimesta tämän käsityön historian alussa.
Sähkön tulo ja muutokset uskonnollisissa tavoissa johti kynttilänvalaajien työn vähenemiseen. Näitä henkilöitä ruvettiin sitten kutsumaan kondiittoreiksi, mutta he jatkoivat vahatuotteiden kehittämistä aina 1900-luvulle saakka makeiden tuotteiden osuuden jatkuvasti kasvaessa.
Pieni Gorrotxategi Konfiterí Museoa espanjalaisessa Tolosan kaupungissa esittelee kondittoreiden 1800-luvulta asti käyttämiä työkaluja ja laitteita, sekä näyttää miten valmistetaan tuotteita, kuten kynttilöitä, kahvia, suklaata, karamellejä, keksejä ja jäätelöä.
Sähkön tulo ja muutokset uskonnollisissa tavoissa johti kynttilänvalaajien työn vähenemiseen. Näitä henkilöitä ruvettiin sitten kutsumaan kondiittoreiksi, mutta he jatkoivat vahatuotteiden kehittämistä aina 1900-luvulle saakka makeiden tuotteiden osuuden jatkuvasti kasvaessa.
Pieni Gorrotxategi Konfiterí Museoa espanjalaisessa Tolosan kaupungissa esittelee kondittoreiden 1800-luvulta asti käyttämiä työkaluja ja laitteita, sekä näyttää miten valmistetaan tuotteita, kuten kynttilöitä, kahvia, suklaata, karamellejä, keksejä ja jäätelöä.
(Vici Ståhlström)
In 1981, due to its dilapidated state, the Gorrotxategi family's old 17th Century confectionery in the north of Spain was falling down. José Mª Gorrotxategi, whose family had specialised in pastrymaking and chocolates going back several generations, thought that the old tools used in the factory were too important to be thrown away. As he was conscious of the importance of the ethnography in the history of the village, he wanted to spread knowledge about the machines and techniques used in this profession. In 1983 he founded Gorrotxategi Konfiterí Museoa also known as Museo de la Confitería de Tolosa or Tolosa Confectionery Museum. Starting off with the tools that were used in the old Xaxu confectionery factory, he built up the collection by buying equipment from other confectionery factories. These traditional tools had been in use until the introduction of electricity.
The importance of this period lies in its ethnographic richness, where the pieces were mostly made by Basque craftsmen, using wood from the forests, stone from the quarries, and bronze, clearly demonstrating their ability in the crafting of these objects.
The most important activity for a confectioner between the 14th and 16th century was that of candle making, giving these craftsmen the name ”cereros”. The chandlery was more important than the making of sweets, due to the high consumption of wax candles, both for domestic lighting and to meet the religious obligations of the time. The common origin of honey and wax explains why the different preparations of these raw materials were carried out by the same person or group in the historical beginnings of the tradecrafts.
The introduction of electric energy and the changes in religious practices led to the decline of the work for candle makers. These persons were later named confectioners, but they continued with the development of wax until the 20th century, but with an ever increasing presence in sweet products.
The small Gorrotxategi Konfiterí Museoa in the Spanish town of Tolosa exhibits tools and machines that confectioners have used since the 19th century and shows how products such as candles, coffee, chocolate, caramel, bisquits, and ice cream used to be made.
The most important activity for a confectioner between the 14th and 16th century was that of candle making, giving these craftsmen the name ”cereros”. The chandlery was more important than the making of sweets, due to the high consumption of wax candles, both for domestic lighting and to meet the religious obligations of the time. The common origin of honey and wax explains why the different preparations of these raw materials were carried out by the same person or group in the historical beginnings of the tradecrafts.
The introduction of electric energy and the changes in religious practices led to the decline of the work for candle makers. These persons were later named confectioners, but they continued with the development of wax until the 20th century, but with an ever increasing presence in sweet products.
The small Gorrotxategi Konfiterí Museoa in the Spanish town of Tolosa exhibits tools and machines that confectioners have used since the 19th century and shows how products such as candles, coffee, chocolate, caramel, bisquits, and ice cream used to be made.
(Vici Ståhlström)
Poäng - Pisteet - Points
☻☻☻☺☺
(Vici Ståhlström)
Adress - Osoite - Address
Letxuga Katea 3
E-20400 Tolosa - Guipuzcoa
España
xaxueta@gorrotxategi.com
internacional.gorrotxategi.com/en/museum
E-20400 Tolosa - Guipuzcoa
España
xaxueta@gorrotxategi.com
internacional.gorrotxategi.com/en/museum
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar