Mina industriminnen: #7. Törefors masugn, Kalix, Sverige

Törefors Bruk i Sverige anlades 1799 av friherre Samuel Gustaf Hermelin. Bruket bestod från början av sågverk, smedja och kvarn. Sedermera tillkom Norrlands största masugn, som också var en av de största i Sverige vid denna tid. Bruket blev härmed en viktig plats vid Bottenviken. En av de första rapporterna om uppförandet av en masugn i Törefors finns att läsa i Norra Bergmästardistriktets bergmästarrelationer från 1873. Bergmästaren Abraham Thysén skriver, att man vid Törefors börjat uppföra en större masugn med en höjd av 17 meter med en intilliggande Westmansk gasrostugn. Anläggningen skulle drivas med vattenkraft och för det ändamålet hade det grävts en 145 meter lång kanal från kvarndammen vid Töreälven ner till platsen för masugnen. År 1874 stod masugnen klar. Den drevs med en turbin. Turbinen drev också flera transportbanor, en för träkol, en för malm och en för slagg. Tackjärnstillverkningen vid masugnen pågick från år 1875 till och med år 1887. Totalt tillverkades 225 840 ton tackjärn, vilket var en enorm mängd på denna tid. Snart blev ändå tillverkningen vid Törefors masugn olönsam. Orsaken var, att den byggdes i en brytningstid, då ny teknik och effektiva transporter var på intågande. Thomasprocessens genombrott innebar, att det i Sverige blev möjligt att börja använda den fosforhaltiga gällivaremalmen vid framställning av stål och med järnväg kunde transporter utföras i en helt annan omfattning än vad som varit möjligt med hjälp av renar och hästar. Idag finns sju byggnader i originalskick från bruket kvar på hembygdsområdet mitt i Töre, men endast en krans av stenblock visar idag var masugnen en gång stått. Därmed är masugnen i Törefors ett exempel på en industrianläggning, som man får en uppfattning om endast ur de dokument, som bevarats i arkiven.

(Vici Ståhlström)

Töreforsin Ruukki Ruotsissa perustettiin 1799 vapaaherra Samuel Gustaf Hermelinin toimesta. Ruukki koostui aluksi sahalaitoksesta, pajasta ja myllystä. Sittemmin lisättiin Norrlannin suurin masuuni, joka oli tähän aikaan myös eräs Ruotsin suurimmista. Sen myötä ruukista tuli tärkeä paikka Pohjanlahdella. Eräs ensimmäisistä raporteista masuunin pystyttämisestä Töreforsiin löytyy Pohjoisen vuorimestaripiirin vuorimestarin kertomuksesta vuodelta 1873. Vuorimestari Abraham Thysén kirjoittaa, että Töreforsissa ollaan ryhdytty pystyttämään suurehkoa masuunia, jolla on korkeutta 17 metriä, sekä sen viereen Westman-tyyppistä kaasupasutusuunia. Laitoksen käyttövoima oli määrä saada vesivoimasta ja tarkoitusta varten oli kaivettu 145 metriä pitkä kanava Töreälvenin myllypadolta masuunin sijaintipaikalle. Vuonna 1874 masuuni oli valmis. Sitä käytti turbiini. Turbiinilta saatiin käyttövoima myös kuljettimille, yksi puuhiilelle, toinen malmille ja kolmas kuonalle. Harkkoraudan valmistus masuunilla oli käynnissä vuodesta 1875 vuoteen 1887. Yhteensä tuotettiin 225 840 tonnia takkirautaa, mikä tähän aikaan oli suunnaton määrä. Pian Töreforsin masuunin tuotannosta tuli kuitenkin kannattamatonta. Syynä oli, että masuuni rakennettiin murroskautena, jolloin uusi teknologia ja tehokkaat kuljetukset tekivät tuloaan. Thomasprosessin läpimurto merkitsi, että Ruotsissa tuli mahdolliseksi käyttää Jällivaaran fosforipitoista malmia teräksen valmistukessa ja rautateitse voitiin kuljetuksia hoitaa aivan eri mittaluokassa kuin mitä oli ollut mahdollista porojen tai hevosten avulla. Tänään ruukista on jäljellä seitsemän alkuperäisessä kunnossa olevaa rakennusta kotiseutualueella Tören keskustassa, mutta ainoastaan kivilohkareiden kehä osoittaa paikan, jossa masuuni kerran sijaitsi. Näin ollen Töreforsin masuuni on esimerkki teollisuuslaitoksesta, josta voi saada käsityksen vain arkistoissa säilyneiden asiakirjojen kautta.

(Vici Ståhlström)

Törefors Works i Sweden was founded in 1799 by Baron Samuel Gustaf Hermelin. At first the works included a sawmill, a forge and a grist mill. A later addition was Norrland's largest blast furnace, which also was one of the largest i Sweden at that time. Thereby the Works became an important site on the coast of the Gulf of Bothnia. One of the first reports regarding the erection of a blast furnace at Törefors can be found in the 1873 mine-inspector's report of the Northern mine-inspector's district. The mine-inspector Abraham Thysén writes that a larger blast furnace with a height of 17 meters and a nearby gas roast furnace of the Westman type were under construction. Hydropower was to be used to run the installation and for this purpose a 145 meter long canal had been dug from the grist mill dam on the river Töreälven to the site of the blast furnace. The furnace was completed in 1874. It was run by a turbine. The turbine also provided the power to severeral conveyors, one for charcoal, one for ore, and one for slag. The production of pig iron at the blast furnace continued from 1875 to 1887. In total 225 840 tonnes of pig iron was produced, which was an enormous amount at this time. Quite soon the production at the blast furnace in Törefors became unprofitable. The reason for this was that the furnace was built during a transition period, when new technologies and efficient transport was about to be introduced. The breakthrough of the Thomas process meant that it in Sweden was possible to start using the phosphorous containing ore of Gällivare in steel production and by rail transport of goods could be carried out on a completely different scale than what had been possible when reindeer or horses were used. Today seven buildings in their original form from the works remains in Töre, but only a ring of rocks shows the place of the former blast furnace. Thus the blast furnace at Törefors is an example of an industrial installation, of which one can get an understanding only based on documents availble in archives.